Rajoja haetaan

Taide on rikkonut viime aikoina enemmän rajoja kuin pitkään aikaan. Meillä on uudenlainen Tuntematon sotilas -näytelmä, jonka moni oli valmis tyrmäämään näkemättä, meillä on provokatiivinen lapsipornotapaus kuvataiteen puolella ja sitten meillä on Uralin perhonen -niminen animaatio, jossa esiintyy C.G.E. Mannerheim -nukke pispalalaistarinassa.

Uralin perhonen on kirvoittanut mielipiteitä Tuntemattoman tapaan näkemättä, parin lehtikuvan ja netti- ja iltapäivälehtijuttujen pohjalta. Monella on ollut vaikeuksia hillitä itseään, kun on levinnyt tieto, että suuren sotapäällikön animaatiohahmo on puettu naisten korsettiin ja hänet on istutettu nuoremman miesnuken kanssa hyvin absurdeihin kohtauksiin.

Uusisuomi.fi on leikannut elokuvasta luvalla näytepätkän kaiken kansan nähtäville, jotta paljon keskustelua herättänyt aihe avautuu lukijoille vähän paremmin kuin parista valokuvasta. Katso elokuvan alkupäästä napattu videoklippi tästä alapuolelta:

Katsoin tämän hitaasti etenevän tarinan. Siihen tutustui minua tarkemmin elokuvan meille tekijöiltä ennakkoon katsottavaksi hankkinut toimittajamme Lilli Earl.

Lainaan toimittaja Earlin arviota elokuvasta: ”Onko kyseessä traaginen rakkaustarina kahden miehen välillä? Onko tarkoitus kertoa, kuinka vaikeaa heteroavioliitossa olevan homoseksuaalin on löytää rakkautta? Onko tarkoitus kuvata Mannerheim tappokoneena vai sodan murentamana ihmisrauniona? Kritisoidaanko teoksessa sotaa yleensä vai vain Mannerheimin toimia Tampereella? Yritetäänkö osoittaa, kuinka punaiset kärsivät ja kuolivat enemmän sodan aikana? Kuka? Mitä? Miksi?”

Eli kysymyksiä herää. Se on myös taiteen tehtävä, eli siltä osin voi puhua onnistumisesta. Toisaalta harmillista on, että elokuva on ollut vähemmän kunnollisessa kulttuurikeskustelussa, ja käsittely mediassa raapii vain pintaa.

Netti on kanavana kärjistävä, kun käsitellään esimerkiksi suurmiehiä ja aikamme huippupoliitikkoja. Monenmoista ns. urbaania legendaa liikkuu eri keskustelupalstoilla hurjia määriä. Ihan Pispalan mitalla.

Me haluamme edistää asiallista nettikeskustelua. Tätä ei saamani palautteen pohjalta kaikkien mielestä edistänyt ylipormestari Raimo Ilaskiven blogikirjoitus, jossa hän kuvaannollisesti vaati Uralin perhosesta vastuussa olevilta henkilöiltä päitä pölkylle. Sävy on kuvaannollisuudesta huolimatta kärkevä, ja haluan nyt tässäkin yhteydessä muistuttaa, ettei uusisuomi.fi ole ulkopuolisten bloggareidensa sanavalintojen tai näkemysten takana.

Verkkolehden linja – silloin kun kannanotolle on tarvetta – on luettavissa näistä minun Päätoimittajalta-teksteistäni. Tämän Uralin perhosen kohdalla voin sanoa, että se on yksi nukke-elokuva muiden joukossa, ja siksi se herättää minussa yhtä paljon tuntemuksia kuin Toy Story.

Nukkeanimaatio ei muuta minun käsitystäni Mannerheimista sankarina mihinkään. Lapsille tai nuorillekaan sen kaikkia ”rakkauskohtauksia” en tosin näyttäisi, koska kyseessä on selvästi aikuisten animaatio.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu