Kuka Jutta Urpilainen?

”Mutta eikö Uudella Suomella ollut lanseerauspäiväksi normaalisti lähteytettyä omaa isoa uutista?”, kysyi Helsingin Sanomat jutussaan ”Juoruja ilman lähteitä” 11.10.2007. Verkkolehti Uusi Suomi oli avauksessaan 10.10.2007 uutisoinut, että Jutta Urpilaisesta puuhataan demareiden uutta puheenjohtajaa.

Uutisjuttu perustui kirjailija Jari Tervon blogiin Uudessa Suomessa.

”Remonttimiesten tarkoituksena on paitsi sukupuolen- myös sukupolvenvaihdos puolueen huipulla. Puolueen ykköspaikalle on säästetty Vaasan vaalipiirin toisen kauden kansanedustajaa Jutta Urpilaista.”, kirjoitti Tervo. Minusta se oli iso ja yllättävä uutinen. Lähteistä tämä päivä kertoo kaiken.

32-vuotiaan Urpilaisen olemukseen ilmaantui kevään edetessä yllättävän paljon lisää ryhtiä samaan aikaan kun ikuinen vasemmistolupaus Erkki Tuomioja alkoi sotkeutua omaan erinomaisuuteensa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov oli tv-esiintymisissä vakuuttava, mutta se ei riittänyt: liian eilinen kasvo demarikokoukselle.

Urpilainen on selvittänyt salamannopeasti tiensä suomalaisen politiikan huipulle. Seuraavaksi vastaan asettuvat esiintymisvarmuudessa ainakin vielä edellä oleva Jyrki Katainen ja KMS-sotkujen syövereissä uiva pääministeri Matti Vanhanen, joka saa jo pikapuoliin negatiivista lisämediatilaa myös Ruusus-oikeudenkäyntinsä ansiosta.

Mutta minkälaista politiikkaa pohjalaisdemari Jutta Urpilainen ajaa? Natoon ei ole erityisiä haluja, mutta mitään ehdotonta eitä hän ei ole sanonut, eli linja on aika kepulainen. Kotimaista pääomaverotusta hänellä on kokoomusta selvempiä tarpeita kiristää samalla kun työn verotusta höllennetään.

Yliopistouudistusta hän haluaa hallituksen tapaan, joskin vastustaa ”yliopistojen osittaisyksityistämistä” peläten vallan siirtymistä yliopistoyhteisöltä rahoittajille.

Kaiken kaikkiaan Urpilainen näyttää poliittisesti värittömältä keskitien kulkijalta, joka karttaa riskinottoa ja on milloin lähellä kokoomusta, milloin keskustaa. Keskeltä hän yrittää kalastaa demareille ne äänet, joiden avulla pääministerihaaveesta tulisi joskus totta.

Oppositiojohtajan roolin hän nappasi Hämeenlinnassa terhakkaasti puuttumalla kesän kuumaan lööppiaiheeseen. ”Pääministerin on kerrottava eduskunnan edessä totuus omista kytköksistään ja keskustan kytköksistä. Yhdyn Eero Heinäluoman näkemykseen ja toivon pääministerin ilmoitusta. Olisi myös hyvä, että Vanhanen tulisi Suomeen”, napautti hän.

Itse Urpilainen rahoitti vaalinsa etupäässä omasta pussista sekä tauluja myyskennellen. Tulipa jokunen tonni myös Kokkolan sosialidemokraattiselta kunnallisjärjestöltä. Kohuun hän ei ole antanut aihetta.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu