Kansallishakkuut

Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) vetoaa suomalaisiin metsänomistajiin. Paperitehtaiden puunsaanti pitäisi turvata ”talvisodan hengessä”.

Kun kuulee tällaisissa yhteyksissä sanan talvisota, pitää poistaa varmistin.

Väyrysen kommentti henkii sitä, että Venäjä on onnistunut puutullikiristyksellään yllättämään niin suomalaiset poliitikot kuin metsäteollisuuden. Suomalaisten varustus muistuttaa malli Cajanderia huonoja talvisota-rinnastuksia jatkaakseni.

Oikeasti Väyrynen ja ilmeisesti jotkut muutkin poliitikot peräävät siis kansallishakkuita entisaikain kansallispankkitalkoiden tapaan.

Suomalaista koivua pitäisi alkaa työntää sellukattiloihin kiihtyvällä tahdilla. Tasaiseksi vaan, metsäteollisuuden ja epämääräiseksi jäävän kansallisen edun nimissä, devalvaatioruiskeen omaisesti.
Voisiko tällä koivulla tehdä mitään muuta kuin syytää sitä hakkeena sellukattiloihin?

Voisiko metsämme antaa kasvaa rauhassa täysikasvuiseksi? Ja pitäisikö meidän sittenkin jalostaa ennenaikaisilta hakkuilta säästettävät puumme siten, että loisimme uusia työpaikkoja esimerkiksi huonekalu- ja talotehtaille sekä veneveistämöille, design-osaamiseemme luottaen?

Saisiko metsänomistajakin tukkipuusta enemmän rahaa kuin kuitusälästä?

Nykyinen metsäteollisuutemme ei uusia työpaikkoja synnytä. Kuinka paljon me oikeasti tarvitsemme tätä perinteistä perusteollisuutta? Bulkkitavaraan pohjautuvan vientiteollisuuden kansantaloudellinen merkitys on kutistunut Kekkosen ajoista. Kun ei ole omaa valuuttaa puolustettavana, kauppataseluvuillakaan ei ole entisenlaista merkitystä.

Työpaikoilla on merkitystä. Paperiteollisuudesta töitä on hävinnyt ja häviää ilman puutullejakin. Tätä ei pidä vähätellä, mutta alan alasajosta seurannut inhimillinen kärsimys on ymmärtääkseni kestetty kriisipaikkakunnilla yllättävän hyvin. Töitä on onneksi löytynyt monasti nopeasti muualta.

Metsäteollisuuden työpaikkoja nakertavat Suomen teollisuuden erityspiirteiden lisäksi sitä vastaan kulkevat trendit. Tämän toi julki viimeksi MTK:n metsäjohtaja Antti Sahi, joka muistutti internetin vähentävän paperin kysyntää. Tätä tosiasiaa ei muuteta edes kansallishakkuin.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu