Verta kentällä

Pekingin olympialaiset ovat viittä vaille valmiit alkamaan. Uutiset Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista, saasteista, uhkaavasta terrorismista, dopingkäryistä ja mitaliveikkauksista luovat jo jännitettä jättitapahtuman ympärille.

Viimeksi eilen tiedotusvälineissä oli vahvasti esillä ihmisoikeuskysymys, kun Amnesty International raportoi Kiinan viranomaisten jatkaneen olympialaisten alla toisinajattelijoiden pidätyksiä.

Toissa päivänä kerrottiin, kuinka Kiinan kulttuuriministeriö kieltää maahanpääsyn hallitsijoiden kannalta vääränlaisilta ulkomaisilta esiintyjiltä. Taustalla ovat islantilaislaulaja Björkin Tiibet-huudahdukset Shanghaissa maaliskuussa.

On saatu myös suomalainen taitelijatapaus, kun pari viikkoa sitten raportoitiin kriittisillä dokumenteillaan mainetta niittäneen Arto Halosen jäävän ilman viisumia Pekingiin.

Kenen joukoissa nyt pitäisi seistä? Jos on jonkun puolella, pitääkö olla jotain vastaan?

Niin Amnesty, Björk kuin Arto Halonenkin tekivät oikein arvostellessaan kiinalaisia hallitsijoita. Näkökulma on länsimaisen demokratiakäsityksen mukainen ja se kiinalaisten pitää sietää.

Jättimaalla on verinen lähimenneisyys. Yksilön henki on ollut halpa, kun maan viatonta väestöä terrorisoivat viime vuosisadalla ensin paikalliset sotaherrat, sitten japanilaiset ja sitten maolaiset kommunistit. Mao Zedongin vaimoineen operoimat suuri harppaus (1958 – 1960) ja kulttuurivallankumous (1966 – 1969) syöksivät kuolemaan kymmeniä miljoonia tavallisia kansalaisia.

Tiananmenin verilöyly alle kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1989 oli viimeisin raju muistutus Kiinan valtaapitävien kovista otteista silloin, kun heidän mielestään niiden aika on.

Kiinassa viime vuosisadalla virranneesta verestä ja kansalaisten nöyryyttämisestä kertoo loistavalla tavalla Jung Changin kirja Villijoutsenet – Kolmen kiinattaren tarina (Otava, 1992). Siitä saa perspektiiviä myös nykyisten valtaapitävien tekoihin. Jos haluaa nähdä asian positiivisesti, myönteistä kehitystä kansantasavallassa on tapahtunut.

Uusi Suomi seuraa Pekingin kisoja tasapuolisesti, urheilua unohtamatta.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu