Tervetuloa, Andrej!

”Tervetuloa länteen, Andrej, hanttihommiin meidän landeen”, kuului turkulaisen Vilperin Perikunnan väännös Down Under -hitistä. Se kuvaa hyvin niitä jossain määrin empatiaa hohkavia ylemmyydentuntoja, joita suomalaisilla aikoinaan oli.

Nyt Venäjä, Viro ja vaikkapa Puola tarjoavat omille kansalaisilleen jo niin hyvät vaurastumisen mahdollisuudet, että takavuosikymmenien asetelma on muisto vain.

Suomi kuitenkin tarvitsee monen muun asian ohella työntekijöitä. Tämän toi taas silmien eteen Elinkeinoelämän keskusliiton tämän päivän toteamus, jonka mukaan työmarkkinoille tarvitaan ensi vuonna 90 000 uutta työntekijää, kun työikään varttuu vain 60 000 suomalaista.

Samaan aikaan maassa on törkeän paljon työttömyyttä; sitä rakenteellista työttömyyttä, joka johtuu paljolti siitä, että joidenkin supisuomalaisten ihmisryhmien ei kannata mennä mihinkään töihin, ei ainakaan ”hanttihommiin”. Kenen mistäkin syystä.

Työvoimapula-aukkoa täyttämään tarvitaan maahanmuuttajia pelkästään jo siksi, että Suomen talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Paljon muitakin maahan muuttamista puoltavia syitä löytyy. Joitain argumentteja vastaankin – totta vie.

Mutta mistä Suomi saisi yhtä mieluisia maahanmuuttajia kuin Ruotsi 1960-luvulla? Ruotsista ja muista lännessä sijaitsevista maista emme väkeä paljoa tännepäin saa houkuteltua, joten mieluisin vastaus olisi varmaan lähes kaikkien suomalaisten mielestä Viro.

Virolaiset serkkumme eivät vain ole kovin innokkaasti tänne päin sankoin joukoin tulossa. Tarvittaisiin merkittävämpi elintasoero Suomen hyväksi, mikä ei ole näköpiirissä, vaikka etelänaapurimme talous voikin hurjan keinotteluvaiheen jälkeen hetkeksi lamaantua.

Ongelmamme ratkaisu on entisen Neuvostoliiton kaukaisemmilta alueilta tulevat, Itä-Euroopan itäisemmissä osissa asuvat, Lähi-idän kulttuurien parista tulevat, afrikkalaiset – ja myös venäläiset. Näillä kaikilla alueilla asuu keskimäärin yhtä rehellistä, yhtä työteliästä sekä yhtä vähän rikollisuuteen ja sosiaalipummina elämiseen taipuvaista väkeä kuin meillä.

Itse olen asunut maahanmuuttajana New Yorkin Brooklynissä. Koska olen siitä näkökulmasta katsottuna skandinaavi, sain automaattisesti parempaa kohtelua kuin vaikkapa moni puolalainen tai venäläinen maahanmuuttajatoveri ja ”voitin” myös vihreän työlupakortin arvonnoissa. Jostain kumman syystä eräät muutkin jonkin verran kouluja käyneet, Länsi-Euroopasta tulevat tuttuni voittivat. Ehkä kielitaitokin auttoi, mutta jonkinmoista hatarin perustein tapahtuvaa ryhmittelyä näkee kaikkialla.

Suomeen pätee sama kuin suuressa lännessä, että vieraassa maassa kannattaa osata ainakin auttavasti paikallista kieltä sen ajan kun siellä töitä tekee. Myös vieraaseen kulttuuriin itsestä riippumattomista syistä joutuneilta pakolaisiltakin sitä on voitava melko nopeasti edellyttää jo kulttuurishokkiin törmänneiden oman edun vuoksi.

Minusta ei tullut amerikkalaista. Ei tule monesta Suomeenkaan töihin tulevasta suomalaista. Tosin voi hernerokastakin oppia pitämään; sellaisestakin maahanmuuttajasta olen kuullut.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu