Paskainen loppu

Suomessa kärrättiin entisten finanssialan toimijoiden kylttejä kellareihin puolitoista vuosikymmentä sitten. Kartalta katosivat pankeista Skop, STS ja KOP. Vakuutusyhtiöistä nurin meni Kansa.

Ylenpalttiseen luototukseen ja muuhun riskinottoon syyllistyneet laitokset eivät kestäneet huonoja aikoja.

Yhdysvalloissa on pohjimmiltaan kyse nyt samasta ilmiöstä kuin Suomessa silloin: raha on ollut löysässä. Samaan aikaan ahneet finanssipelurit ovat tehneet sijoituslaskelmansa sen pohjalle, että omaisuusarvojen nousu lainarahan turvin on ikuista.

Suomessa ja Amerikassa kaatuneiden pankkien perusluonne on ollut erilainen. Lehman on investointipankki suurine sijoittaja-asiakkaineen, kun Skop oli Säästöpankkien keskuspankki, jota kautta säästöpankit hoitivat rahoitustaan, valuuttakauppaa ja lopulta myös kohtalokasta sijoituspeliään. Tavallinen kansa ei Lehmanin lattioita liannut, kuten se ei Skopinkaan käytävillä Helsingin Aleksilla pyörinyt.

Bank of American syliin kaatunut Merrill Lynch on myös investointipankki, joka on pelannut uhkarohkeaa sijoituspeliä. Kaiken kansan KOP ei ollut investointipankki, mutta sekin pelasi liian innokkaasti vääriä hevosia asiakkaidensa rahoilla ja ajautui Merrillin tavoin puoli-ilmaiseksi toisen pankin käsiin.

Vakuutusyhtiö Kansa sähläsi kiinteistöjen kanssa ja oli liian sidoksissa kauppakonserni Ekaan sekä rakennusfirma Hakaan. Nyt Yhdysvalloissa pahoin horjuva AIG on asemaltaan enemmänkin kuin meidän vanha Pohjolamme tai Sampomme. Sen merkitys ristiin luototetulle jenkkijärjestelmälle on valtava.

Kukaan ei tiedä, miten tämä päättyy. Kupruja paljastuu ja amerikkalaiset ovat vihaisia. Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama on pelannut tällä kiukulla jo omaa peliään nostamalla esiin toimitusjohtajien suuret palkkiot, joista voi syyttää näppärästi republikaani George W. Bushin hallintoa.

Näihin tilanteisiin johtava ihmisen ahneus on ikuinen vaali- ja muu teema, onhan kyse yhdestä niin sanotusta kuolemansynnistä. Aihetta on pohdiskellut monen muun hengen miehen tavoin Helsingin piispa Eero Huovinen. ”Ahneuden kiusaus ei vähene, vaikka varallisuus lisääntyy. Me kaikki tunnemme sananlaskun: ahneella on paskainen loppu”, filosofoi piispa Helsingin Sanomain sivuilla elokuussa 2002.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu