Uusi Suomi, 1 v.

Uuden Suomen verkkohistoria on nyt yhden vuoden mittainen. Kiitos siitä kuuluu lukijoille, mainostajille, omistajalle, tekniikkagurulle, toimitukselle ja muille kirjoittajille sekä erinäisille yhteistyökumppaneille.

Se oli omituinen ensimmäinen vuosi. Ensin meidät ja koko maailman yllätti Jokela, kun yksi elämänuskonsa menettänyt nuori tappoi koulutovereitaan ja itsensä. Kansa seurasi asiaa reaaliajassa, jokunen kymmenentuhatta ihmistä jopa vasta pystytetyn Uuden Suomen nettisivuilta.

Seuraava arvojamme pöyhivä ilmiö oli Ilkka Kanervan viimekeväinen tekstiviestikohu. Hänet erotettiin pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen ulkoministerin tehtävään kelpaamattomana. Ratkaisupäivinä taas kymmenettuhannet tulivat lukemaan Uudesta Suomesta uutisia, näkökulmia ja kansalaiskeskustelua aiheesta, joka oli osin farssi, osin pahanhajuinen henkäys 1970-luvulta.

Elokuun alussa Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Paikanpäälle ampaissut toimittajamme Jarmo Koponen raportoi puhelimitse sykähdyttävästi, että ”tuossa menee nyt miehistönkuljetusvaunuja kohti Tbilisiä”. Se välittyi verkkoon ennen mahtavia kansainvälisiä uutistoimistoja. Ulkopoliittinen pelikenttä meni uusiksi, kun Neuvostoliiton perillinen alkoi muistuttaa entistä enemmän edeltäjäänsä.

Tämä syksy kun koitti, iski uusi Jokelan kaltainen hirmuteko kaikkien suomalaisten tajuntaan: Kauhajoki. Itsekään en uskonut tapahtuman hirveyteen ennen kuin autossa kuulin uutisista ratkaisevat sanat: ampuja, koulu, verta, tilanne päällä ja ehkä kuolleita. Ne samat sanat oli mainittu tätä ennen jo netissä. Silmittömän väkivallan syitä haetaan nyt syvältä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Lokakuun pääuutisaihe on ollut maailmalla jo vuoden päivät vellonut, mutta äkillisesti syventynyt finanssikriisi. Hyvänä kakkosena tulee Johanna Korhosen erottaminen Lapin Kansasta ennen aloittamistaan. Se nosti esiin kysymyksen suomalaisesta syrjinnästä.

Näissäkin tapauksissa uusimmat yksityiskohdat ovat löytyneet verkosta. Median ammattilainen Korhonen osasi tässä hetkessä elävän internetmedian hyödyntämisen paljon Alma Mediaa paremmin ja sai kenties ratkaisevan edun taistelussa siitä, kuka puhuu totta.

Uusi Suomi on noussut tänä syksynä samaan kokoluokkaan kuin verkossa suurimmat maakuntalehdet Aamulehti ja Kaleva. Viime viikolla palveluamme käytti yli 150 000 eri henkilöä ja sivujamme ladattiin yli miljoona kertaa.

Poliittisen verkkokeskustelun lähtölaukaukseksi varten virittämässämme kuntavaaliblogipalvelussa on käynyt tähän mennessä pitkälle päälle 100 000 potentiaalista äänestäjää. Se saa vaalien jälkeen uuden muodon, eli valtakunnallinen vuorovaikutus sillä puolella jatkuu.

Kaikki muukin toimintamme tähtää uusien näkökulmien tuomiseen joskus niin yksipuoliseen suomalaiseen keskusteluun, oli sitten kyse politiikasta, taloudesta tai kulttuurista. Siitä pitävät huolen muun muassa Iivi Anna Masson, Minna Lindgrenin ja Erkki Toivasen kaltaiset hahmot.

Olen toisaalta äärimmäisen otettu siitä, että Pirkko Saisio, Jari Tervo ja Tommi Uschanov ovat vierailleet tänä syksynä toimituksessamme keskustelemassa lukijoidemme kanssa verkossa. Tarjoamme vastakin ympäristömme taiteilijoiden ja muiden vaikuttajien käyttöön yleisön kohtaamista varten.

Nyt olemme tuoneet takaisin myös Uuden Suomen puhtaana ilman .fi-päätettä ja uudistaneet ilmeemme graafikko Elisa Pesosen ja kehitysjohtaja Joonas Kimingin toimesta. Verkko-osoitteemme ei luonnollisestikaan muutu. Riippumaton ja räyhäkkä Uusi Suomi ei lähde pois verkosta enää kulumallakaan.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu