Ministerivierailu

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (rkp.) vieraili Uuden Suomen toimituksessa ja verkkolehden sivuilla livenä eilen keskiviikkona. Ministeri oli saanut varattua iloksemme tunnin aikaa muiden kiireidensä keskelle.

Uuden Suomen lukijat panivat kysymyksiä verkkoon etukäteen. Kysymyksiä ja erilaisia väittämiä hänelle esitettiin lähes kaksi sataa. Uuden Suomen toimitus antoi tulla läpi provosoivimmatkin kysymykset. Valitsimme keskustelun pohjaksi parikymmentä ennakkokysymystä.

Ministeri vastasi erittäin uutterasti tarjoamamme liian vahvan kahvin voimin. Hänellä ei ollut avustajaa mukanaan. Ministeri sai valita itse kysymykset, joihin vastasi. Vastauksia syntyi 13. Joukossa oli napakoita vastaheittoja, mutta myös kieltä, jota poliitikot käyttävät tavallista kansaa enemmän.

Esimerkiksi tällainen mielestäni eteenpäin suuntaava vastaus saatiin liittyen keskusteluun, jota Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen alkuviikosta vauhditti: ”Ensi vuonna lähtee käyntiin ns. kotouttamislain uudistus, jolla pyrimme muun muassa tehostamaan maahanmuuttajien kieltenopetusta. Samassa yhteydessä on selvitettävä, mitä muuta on tehtävissä, että tiettyjen ryhmien syrjäytyminen voidaan ehkäistä”.

Kun kysyttiin Helsingin Kaisaniemen pahamaineisessa puistossa kulkemisesta kesäyönä, Thors vastasi: ”En ole koskaan uskaltanut. En myöskään silloin, kun olin nuori ja maassa oli hädin tuskin muita kuin suomalaisia. Silloin muun muassa hyvä perhetuttavani joutui siinä puistossa pahoinpidellyksi”.

Eli maahanmuuttajat eivät ole tätä asetelmaa naisen näkökulmasta muuttaneet.

Jos itsekin vähän muistelen miesnäkökulmasta ”vitivalkoista” Helsinkiä 1970- tai 1980-luvulla, oli se hengeltään vähintään yhtä väkivaltainen kuin nykyisin. Väkivaltaisempi kuin esimerkiksi New Yorkin monikulttuurinen Brooklyn, missä asuin 1990-luvulla.

Jokunen nimetön tyyppi toi ministerin nettivierailuun oman onnettoman lisänsä purkamalla ennakkoluulonsa ulkomaalaisia, ruotsinkielisiä suomalaisia, naisia ja muita heille käsittämättömiä asioita kohtaan. Jälkikäteen he eivät luonnollisesti olleet tyytyväisiä yhteenkään vastaukseen, joita ministerin työssä oikeasti pitää punnita, koska niistä joutuu poliittisesti vastaamaan.

Verkko osaa olla loistava demokraattinen mahdollisuus hiillostaa valtaapitäviä ja pahimmillaan tyhmempi itseilmaisupaikka kuin vessan seinä. Kuten ministeri sanoi, häntä on kehotettu olemaan googlaamatta omaa nimeään. Minä tietysti googlasin. Ymmärrän, mitä hän tarkoittaa.

Toisaalta tiedän, että useimmille poliitikoille netti on paljon oudompi asia kuin vuosia verkkokeskustelua harrastaneille ja esimerkiksi minulle, joka olen verkkokeskustelujen kanssa ollut työni puolesta tekemisissä vuodesta 2000. Moni poliitikko on havahtunut internetin olemassaoloon vasta nyt.

Poliitikon on mahdollista lähetä kansaa ja hankkia ääniä verkossa, mutta pitää sitten kestää nimettömiäkin vihanpurkauksia. Eivät ne mahdolliset tuhannet lisä-äänet ilman riskejä ja kolhuja tule, kysykää vaikka puolueenne verkkokonkareilta! Selviin kunnianloukkauksiin pitää tietysti puuttua ja loukkaajat saada oikeuden eteen.

Meillä Uudessa Suomessakin on verkkokeskustelujen vetämisen kanssa yhä oppimista. Emme päästä enää jatkossa yhtä ala-arvoisia kommentteja läpi kuin Thors-keskustelussa päästimme. Se ei tarkoita sananvapauden rajoittamista, vaan sitä, että haluamme edistää entistä tarmokkaammin asiallista verkkokeskustelua asiattoman kustannuksella. En minäkään olisi lähellekään kaikkiin kysymyksiin vastannut.

Ministeri Thors lähti meiltä Ruoholahdesta viiden jälkeen Pajusen isännöimään tilaisuuteen ensi kaudelle valituille Helsingin kaupunginvaltuutetuille. Tapasikohan hän siellä valtuustoon ensimmäistä kertaa valitun Jussi Halla-ahon?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu