Lamaa turpaan

Pirkanmaalaisilla yrittäjillä on uho päällä. Paikallinen yrittäjäjärjestö on aloittanut verkossa Ketään ei irtisanota -kampanjan. Sen tavoitteena on ”luoda positiivista mielialaa ja välittää hyviä uutisia yrityksistä”. Aikovat panna taantumaa turpaan oikein kunnolla, kuten he myös asian ilmaisevat.

Asennetta!

Samaan aikaan toisaalla: Mainostoimisto Bob Helsinki ja joukko suuryrityksiä ovat aloittaneet Älä ruoki lamaa -kampanjansa. Ne haluavat saada taantumaa pelästyneet ihmiset kuluttamaan ja rahan kiertämään.

Jotkut haluavat osoittaa syyttävän sormensa kohti mediaa, joka kertoo kaikista tuhansien suomalaisten lomautuksista ja irtisanomisista jotenkin lamamielialaa liikaa lietsovasti. Olisi varmaan pitänyt eilenkin olla kertomatta Nordean ennusteesta, jonka mukaan 100 000 meikäläistä työpaikkaa katoaa tässä suhdanteessa.

Ensimmäisenä irtisanomisvuorossa ovat olleet viennistä elävät suuryritykset, kun perinteisissä ostajamaissa pannaan tilauksia jäihin. Kotimarkkinoille tauti leviää parhaillaan pikkuhiljaa: rakennustyömaat hiljenevät ja kauppojen kassakoneet eivät enää käy punaisina.

1990-luvun alun lamassa (joka siis oli lama kaikin käytettävissä olevin mittarein) Suomessa nähtiin yrityspuolella lukuisia niin sanottuja suuria ruumiita. Rakennusyrityksistä rumin rojahdus oli Hakan kaatuminen, mutta myös massiivisen asuntovarastonsa vangiksi jäänyt pörssiyhtiö Polar likimain kaatui ja joutui saneeraukseen. Vakuutusyhtiöistä Kansa ja pankeista Skop menivät nurin, kiinteistösijoittajista Nobiscum jne.

Nyt kun taantumatunnelmissa on kärvistelty vasta muutaman kuukauden ajan, suuria ruumiita ei ole Suomessa nähty. Tunnetummista yrityksistä pienehkö rakennusliike Henry Kataja joutui tosin jo syksyllä hakemaan saneerausta ja islantilaisen Kaupthing Bankin Helsingin-konttori heitti pyyhkeen kehään.

Mutta nähdäänkö suuri ruumis tai suuria ruumiita ylipäätään tällä kertaa?

Kaikki ne yritykset, joilla on suhteessa itseensä suuria myytäviä omaisuusmassoja ja kassatilanne kireä, toivovat pikaista käännettä ja pelkäävät pahinta. Sylissä tikittää aikapommi, jonka purkaminen tapahtuu lopulta ulkomaisen kysynnän piristymisen kautta, joskin myös hallituksen elvytystoimet ja korkojen lasku tuovat joillekin helpotuksen.

Vilkaisu esimerkiksi joidenkin suurten rakennusliikkeiden nettisivuille kertoo heti, että maahan on valmistunut tai valmistumassa vino pino kerrostaloja, joissa huomattava osa asunnoista on myymättä. Tämän ohella vaikkapa henki- ja eläkeyhtiöissä odotetaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä osakemarkkinoiden käännettä, jota vain ei näy eikä kuulu.

Tähän mennessä julkaistujen tulos- ja taselukujen perusteella suomalaisessa yrityskentässä ei ole kriisistä tietoakaan, vaikka pinnan alla kuuluu jossain kuohuvan. Koska suuria yrityksiä ei ole kaatunut ja työttömyys ei ole velallisia suuressa mittakaavassa kohdannut, pankkienkin luottotappiot ovat pysyneet kurissa.

Mutta entä jos kansainvälinen taantuma näyttääkin jatkuvan yli ensi syksyn, pankeilta alkaa mennä usko ongelma-asiakkaisiin ja ne 100 000 työpaikkaa katoavat? Tähän isoon kuvaan ei hyvää tarkoittavilla kotikutoisilla kampanjoilla valitettavasti pystytä vaikuttamaan.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu