Pääsiäispotkut

Suomen kansa sai täksikin pääsiäiseksi herrapotkut. Nyt olivat vuorossa johtopäätöksensä vetänyt hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs ja erityistehtäviin siirretty toimitusjohtaja Mikael Lilius energiayhtiö Fortumista.

Viimeksi samaan ajankohtaan osui ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) piinaviikko ja pääsiäisen jälkeinen lähtö.

Molemmat potkutapahtumat ovat poliittisia ja tasa-arvoon liittyviä. Kanervan karnevalistinen tekstaritapaus sivusi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja Fortumissa painittiin taloudellisten tasa-arvokysymysten parissa.

Vaikka valtioenemmistöisessä Fortumissakin tehtiin mitä suurimmissa määrin politiikkaa, eivät vastuupoliitikot joutuneet nyt myrskyn silmään. Ei tullut potkuja. Päinvastoin. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sovittelivat niskaansa jopa sankarin viittaa Fagernäsiä ja Liliusta pois potkiessaan.

Toisin oli Soneran tapauksessa 1990-luvun lopussa, jolloin varsin epäpoliittinen kokoomusministeri Matti Aura lähti siinä missä Soneran ykkösmies, SMP-poliitikko Pekka Vennamokin. Silloin kyse oli siitä, rohmusiko Vennamo liikaa nousuun lähteneitä Soneran osakkeita. Eli tuolloinkin puhuttiin tasa-arvosta pohjoismaiseen malliin suomalaisella mausteella.

Sonera-sotkua puitiin Paavo Lipposen (sd.) ykkös- ja kakkoshallituksen aikaan. Auran tilalle Lipposen ykköseen tuli Kimmo Sasi (kok.). Lipposen kakkosen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) oli seuraava höykytettävä Sonera-ministeri. Hänen vastuulleen tuli miljardiluokan munaus Saksan taajuuskaupoissa.

Fortum listattiin pörssiin joulukuussa 1998. Operaatiosta vastanneena kauppa- ja teollisuusministerinä toimi vuoden 1999 kevääseen asti Antti Kalliomäki (sd.), jota seurasi eduskuntavaalien jälkeen Lipposen kakkosessa Erkki Tuomioja (sd.). Pörssipiireissä Fortumin surkea kehitys oli noihin aikoihin naureskelun aihe, eli ei ollut sitä pelkoa, että kukaan olisi rikastunut yhtiön optioilla.

Liliuksen aikana (2000-2009) Fortum nousi pörssissä ja muutenkin kukoistukseen, kun syntyi yrityskauppoja Ruotsissa ja Venäjällä, Neste irrotettiin jne. Operaatioita on ollut tekemässä Liliuksen kaverina uusi toimitusjohtaja Tapio Kuula. Hallituksen varapuheenjohtajana toimi viime vuodet Matti Lehti, Fagernäsin nyt korvannut mies.

Kuula sai huimat 5,9 miljoonan tulot optioidensa ansiosta vuonna 2006. Hänen asemaansa Fortumissa jo tuolloin kuvaa se, että tulot olivat Fortumin toiseksi parhaat heti Liliuksen yli 11 miljoonan jälkeen. Iltalehti laski Kuulan tuloiksi vuosina 2002 – 2007 lähes 12 miljoonaa euroa, kun Liliuksen korvaukseksi vuodesta 2000 lähtien on saatu noin 33 miljoonaa euroa.

Fortumin uusi ykköskaksikko – Lehti ja Kuula – on vanha kakkoskaksikko. He ovat tienneet käytännössä sen, minkä Fagernäs ja Lilius. Kuula sai myös yhtä käsittämättömät korvaukset siisteistä sisätöistään.

Mikä muuttui?

Eräs Uuden Suomen lukija totesi verkkokeskustelussa, että Lehti ja Kuula ovat perinteisiä suomalaisia nimiä ja siten sopivampia Fortumin keulille. Oliko tässä piinaviikon herravaihdoksessa kyse myös ripauksesta epäluuloisuutta ruotsinkielisyyttä kohtaan? Entä purjeveneillä ”todistetusta” yläluokkaisuudesta, jota Tuntemattomansa lukeneet suomalaiset karsastavat.

Kuula on uusimman ja Fortumin riskipitoisimman Venäjän-operaation arkkitehti. Siperian miljardipanokset voivat tuoda yhtiölle mammonaa. On myös mahdollista, että Venäjällä käy niin kuin monelle muullekin länsiyritykselle, jotka ovat joutuneet vetäytymään, kun Putin-markkinatalous on näyttänyt oudomman puolensa.

Vaikka poliittisesti arassa energiabisneksessä toimivassa Fortumissa ei ole ihan kauheasti ymmärretty suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, on syytä toivoa, että siellä ymmärretään venäläistä.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu