Ei sentään Ruotsille

Leijonien tie tyssäsi puolivälierissä. Kisojen saldo oli tällä kertaa kokonaisuutensa surkea: tappiot tulivat ennakkoon selvästi heikommilta Valko-Venäjältä ja USA:lta.

Lisäksi Suomi sössi ottelunsa Kanadaa vastaan. Kanada sai haluamansa tasapelin varsinaiselta peliajalta ja eteni puolivälieriin jatkokahdeksikon selvästi heikointa joukkuetta Latviaa vastaan.

Suomi keskittyi lopulta liikaa mitalipelien kannalta merkityksettömään Kanada-peliin. Kanada sai puolitehoilla haluamansa, rajusti vääntänyt Suomi menetti luisteluvoimansa ja ykköspakkinsa Petteri Nummelinin.

Kanada-peli oli rankkarivoitosta huolimatta tappio.

Suomi hävisi tärkeimmät pelinsä. Näissä kisoissa vetämättömästi esiintyneiden tshekkien ja slovakkien lyöminen alkupeleissä ei tätä muuksi muuta.

Jääkiekko on Suomen kansalliselle yhtenäisyydelle tärkeä juttu. Keväiset MM-kisat yhdistävät ystävät, puolitutut ja perheet. Leijonat yhdistää pohjoisen ja etelän, idän ja lännen.

Tärkeitä pelejä katsoo usein yli puolitoista miljoonaa suomalaista – joka kolmas.

Siksi USA-tappio on pienimuotoinen kansallinen murhenäytelmä. Onneksi tämä kalkki on nielty päivässä. Ei sentään hävitty Ruotsille.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu