Valtioliitto

”Tämähän on kuin suomalaisessa kaupungissa, mutta täällä puhutaan ruotsia”, sanoi 12-vuotias poikani, kun kävelimme viime viikolla Tukholman kaduilla.

Näin asia ei ollut, kun itse vierailin samassa kaupungissa saman ikäisenä. Tukholma vaikutti paljon Helsinkiä kansainvälisemmältä ja makeammalta paikalta. Siellä oli myös paljon muita kuin valkoisia ihmisiä, jotka Helsingistä puuttuivat vielä 1970-luvulla lähes täysin. Nämä ulkomaalaistaustaiset puhuivat myös ruotsia, mikä oli kummallista.

”Suomi ja Ruotsihan voisivat yhdistyä”, jatkoi esikoispoikani ja yhdeksänvuotiaamme oli samaa mieltä. Heille olisi mieluista nähdä suomalaisia joskus kamppailemassa futiksen maailmanmestaruudesta.

Pojat olivat enemmän ajan hermolla kuin aavistinkaan. Valtiofuusiot ovat nimittäin olleet esillä muuallakin päin Eurooppaa. Portugalissa Nobel-kirjailija José Saramago on kohauttanut sanomalla, että Portugali päätyy osaksi Espanjaa. Neljä kymmenestä portugalilaisesta jopa kannattaa ajatusta, vaikka kieli on eri viime vuosisatojen historiasta puhumattakaan.

Saramagon mukaan pienempi Portugali vain voittaisi liitossa, kun näiden kahden hallinto lyötäisiin yhteen. Kielikään ei häviäisi mihinkään, ei puhuttuna eikä kirjoitettuna. Hän vertaa Portugalin asemaa Espanjan osana olevaan Kataloniaan, jolla on aivan oma kulttuurinsa.

Suomi irtosi Ruotsista sodan seurauksena 200 vuotta sitten, kun Venäjä halusi alueemme omakseen. Suomalaiset loivat Venäjän vallan aikana ja itsenäiseksi noustuaan loistavan suomenkielisen kulttuurin, mitä ei ehkä olisi tapahtunut Ruotsin vallan alla.

Viime vuosikymmeninä kansallinen itsetuntomme on kohonnut huimasti, voisi melkein sanoa että ruotsalaisten tasolle. Olemme vaurastuneet ja liittyneet eurooppalaiseen suurperheeseen ruotsalaisten kanssa rinta rinnan.

Viime vuosisadan viimeisinä vuosina taloudelliset siteemme Ruotsin kanssa lujittuivat harppauksella. Ulkoistimme viime laman aikana ja sen jälkeen pankki-, rakennus-, tele-, ja metsäsektoristamme suuren osan Ruotsiin.

Ruotsalaiset puolestaan purkavat maanpuolustustaan, ja suomalaiset saavat selvästikin entistä enemmän hoitaakseen tämän puolen näillä kulmilla. Suomalaisten uuden sotilaallisen roolin totesi esimerkiksi Porin SuomiAreena-tapahtumassa myös arvostetun Dagens Nyheter -ruotsalaislehden politiikan päätoimittaja Peter Wolodarski, tietysti toverillisessa hengessä.

Afganistanissa olemme ruotsalaisten kanssa samoissa porukoissa tulen alla. Natoon menemme tai olemme menemättä yhtä jalkaa, uskoisin.

Lakimmekin ovat niin monelta osin yhteneväiset, että olemme ruotsalaisten kanssa poikkeuksellisen syvässä suhteessa, miltei valtioliitossa. Tällaista suhdetta voisivat portugalilaiset ja espanjalaiset ja monet muutkin naapurukset tulla tänne opiskelemaan. Ei liittoon välttämättä virallisia aviopapereita tarvita.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu