Irak-gate

Paavo Lipponen ja hänen johtamansa demarit hävisivät eduskuntavaalit vuonna 2003. Lipposen aikakauden päättyminen selittyy osin Irak-gatella, eli tapahtumaketjulla, jonka alkuvaiheessa keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai Lipposen näyttämään kansan silmissä liian Nato- ja USA-myönteiseltä sotaintoilijalta.

Presidentti George W. Bush oli epäsuosittu suomalaisten silmissä ja Lipposen käynti hänen pakeillaan Irakin sodan ja kotimaisten vaalien alla oli paha virhe. Mitä pääministeri siellä ylipäätään teki, eikö Yhdysvaltain-suhteiden hoidon olisi pitänyt tuolloinkin olla selvästi tasavallan presidentti Tarja Halosen hommia?

Hyökkäyksen kohteeksi jo päätetystä Irakista ei pitänyt vaaleissa puhua, se oli liian kuuma peruna. Keskustan vahvat miehet olivat asiasta demarijohtajien – Lipposen ja Eero Heinäluoman – kanssa näin sopineet. Näin sanotaan. Keskustan vahvoja miehiä olivat noihin aikoihin ainakin Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Eero Lankia ja Seppo Kääriäinen.

Matti Vanhanen ei noihin ykkösketjun vaikuttajiin kuulunut, vaikka esimerkiksi Timo Harakan ja Antti Karumon kirjoittama tv-fiktio sellaiseen tulkintaan kiinnostavuutta lisätäkseen päätyi. Toisaalta Pekkarisen rooli oli taiteen nimissä täysin ylikorostunut.

Anneli Jäätteenmäelle keskustan miehet eivät Irak-hyssyttelytarpeesta tulleet kertoneeksi. Lipponen ei tätä tiennyt, tuli yllätetyksi ja meni pois tolaltaan. Jäätteenmäki oli kammettava pois. Kuin taikaiskusta paljastui Jäätteenmäen käyttämä tietovuotaja, Martti Manninen presidentinkansliasta, Halosen työmaalta.

Puolueensa sisällä varsin yksinäinen Jäätteenmäki ei tehnyt tietoja aktiivisesti hankkiessaan tai passiivisesti saadessaan rikosta. Hän teki aralla asialla kovaa politiikkaa ja hävisi pelin Lipposelle sekä keskustan miehille. Maan johtoon nousi harmaa Vanhanen, joka ei siis tuohon mennessä ollut kuulunut näkyviin ja päättäviin keskustalaisiin.

Keskustan sisäisen pelin tv-elokuva yksinkertaisti. Demareiden osuutta ei tuossa elokuvassa tuotu esiin kovinkaan näkyvästi.

Lipposen entinen ulkoministeri, tasavallan presidentti Tarja Halonen näytti draamassa lähinnä Jäätteenmäen kaverilta. Oikea rooli skandaalissa on jäänyt täysin hämärän peittoon.

Mutta mitä olisi seurannut siitä, että Nato-myönteinen Lipponen olisi voittanut vaalit 2003? Todennäköisesti vielä yhden kauden saanut pääministeri olisi pehmittänyt Halosen ja junaillut Suomen vuoteen 2007 mennessä jo Naton porteille, ehkä jäsenhakemukseen asti.

Toisaalta yhä lähemmäs Natoa me olemme kulkeneet koko 2003 alkaneen Vanhasen kauden ajan. Se on nyttemmin meillekin jo ihan luontevaa. Pääministerillä tosin ei ole ollut tähänkään pikkuasiaan kantaa, kuten ei tainnut olla aikoinaan siis Jäätteenmäen erottamiseen.

Tutkittavaa Irak-gate-aiheessa on vielä paljon, vaikka suurimmalle osalle kansaa taitaa riittää pelkkä elokuvallinen tarinointi.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu