Lainat ja varkaudet

Verkossa uutinen leviää salamannopeasti. Yksi skuuppaa ja jo melkein samalla minuutilla toinen media siteeraa linkillä ja toinen ilman sitä, yksi lukija heittää linkin tyylikkäästi Facebookiin ja toinen kopioi jutun sellaisenaan jollekin keskustelupalstalle.

On hyviä tapoja. Ja huonoja.

Uutisen kertojalle voi tulla huono mieli, kun joku hyväkäs kerää koko maineen itselleen, eikä kettuillessaan tai ymmärtämättömyyttään viitsi laittaa linkkiä, vaikka lähteen sentään onnistuu jonnekin jutun alaosaan piilottamaan. Näinhän se on myös elävässä elämässä. Aina on niitä, jotka kertovat toisten jutut ominaan.

Suomalaisessa mediassa on herätty asiaan. Julkisen sanan neuvosto työstää Journalistin ohjeisiin täydennystä ja hakee viestimien aloitteesta yhteistä käytäntöä kilpailijoita kunnioittavalle verkkokäyttäytymiselle.

Omaa uutistyötä ahkerasti tekevälle ja myös muiden hyviä juttuja lainaavalle Uuden Suomen toimitukselle tämä sopii. Hieraisin pari kertaa silmiäni sunnuntaina, kun havaitsin Hesarista, että leiriajattelua suosineen Sanoman julkaisut ovat ottaneet asiassa kannan, joka muistuttaa omaa pitkäaikaista käytäntöämme.

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ilmoitti HS-toimittaja Tuomo Pietiläisen kanssa laatimassaan vähän pönöttävässä kirjoituksessa, että konserni ehdottaa JSN:lle tiettyjä asioita. Ehdotuksen ydinosa pitää sisällään sen, että toisen aiemmin julkaisemia tietoja hyödynnettäessä tulee välittömään yhteyteen liittää alkuperäiseen lähteeseen vievä linkki ja että suora lainaus toisen tekstistä ei saa olla kohtuuttoman pitkä.

Me olemme upotelleet teksteihimme jo pitkään surutta hyperlinkkejä, jotka vievät Ylen, Kansan Uutisten, Demarin, Vihreän Langan, Verkkoapilan, Verkkouutisten, Hesarin, Maikkarin, Kauppalehden ja vaikka ulkomaanelävien sivuille, kun kavereita lainataan. Tässä linkin takana on näytillä yksi perusesimerkki.

Vaikka meidän lähtökohtamme on lukijan auttaminen yhteiskunnallisten ja muidenkin tärkeiden asioiden seuraamisessa, on ratkaisun osatekijänä toisten medioiden kunnioitus. Alalla pitkään vallinnut kuvitelma siitä, että jonkin mediatalon julkaisuissa olisi kaikki tieto, on internetissä absurdi.

Olen huomannut, että etenkin Kauppalehdessä, mutta jossain määrin myös esimerkiksi iltapäivälehdissä on alettu suosia aiempaa monipuolisempaa linkkauslinjaa. Hyvä lukijalle!

On mainiota, että JSN alkaa valvoa hyvää lainaamistapaa. Uudet säännöt saataneen valmiiksi ensi kesälomiin mennessä. Tulkinnaksihan se sitten menee, mutta ennakkotapausten kautta uudet käytännöt löytyvät. Voi sääntöihin hakea toki eksaktejakin muotoiluja.

Minusta hyvän tavan vastaista lainaamista on välilyönteineen yli tuhannen merkin puhdas lainajuttu toisesta kotimaisesta mediasta. Eri asia ovat lainaosaan lisätyt omat höysteet ja taustat, eli lainakärjellä oleva juttukaan ei ole tuomittu jäämään tyngäksi. Myöskään käännösjutuissa rajan ei pidä olla tuhannen tiukka.

Linkki tulee laittaa lainajuttuun aina, jos lainauksessa hyväksi käytettyyn verkkopalveluun on linkki laitettavissa, eli palvelu ei ole tunnusten takana suljettuna. Alkuperäislähde pitäisi mainita ainakin kaksi kertaa, kun lainataan enemmän kuin kahden kappaleen verran.

Otsikkotasolle lainauksen lähdettä ei ole tarkoituksenmukaista viedä kategorisesti, vaikka silmiähän se aina hivelee, kun näkee toisessa mediassa otsikon Uusi Suomi: xxxxx xxxxx. En suoranaisesti pidä paljon käytettynä myöskään otsikkotyylistä Lehti: xxxx xxxx. Säännöksi muutettuna tuollainen haiskahtaisi jyrkkyydessään DDR:ltä.

Jos linkkauskäytäntö leviää ja törkeät varkaudet vähenevät, on lukija JSN:n sääntöuudistuksen jälkeen todellinen voittaja.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu