Eläkeikäni nousi jo

Koska eläkeasiat ovat niin tapetilla ja Uusi Suomikin järjestää aiheesta ensi keskiviikkona seminaarin, päätin laskea vanhuuseläkkeeni suuruuden työeläkeyhtiöni laskurilla. Pikkuinen yllätys sieltä tuli.

Uuden elinaikakertoimella korjatun arvion mukaan eläkeholhokki Huusko (s.1963) saa vanhuuseläkettä nykytuloistaan melko tasan puolet, jos jää eläkkeelle ”normaalisti” 63-vuotiaana. Jos hän jaksaa jatkaa duunissa kaksi lisävuotta, saa hän vanhan kaavan mukaisesti eläkettä 60 prosenttia tuloistaan.

Oikeastaan eläkeikäni on sillä keinoin nostettu jo 65 vuoteen. Yhdellä pienellä kerroinkikalla.

Kun on kuluneella viikolla kuunnellut työmarkkinamiehiä herkällä korvalla, havaitsee, että lisäkertymäkuviota taidetaan veivata saajan kannalta epäedulliseen suuntaan. Voikin olla, että todellinen eläkeikäni nousee esimerkiksi 66:een, jos yhä haluan sen 60 prosenttia nykytuloistani eläkettä.

Henkivakuutusyhtiöt ovat olleet tavallaan oikeassa. Ne ovat toitottaneet järjestelmän tarjoaman eläkkeen heikkenemisestä ainakin vuosikymmenen ja saaneet sadattuhannet suomalaiset tarttumaan vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen. Vahvaa tukea niille on antanut valtio luomalla tähän henkilökohtaiseen eläkevakuutussäästämiseen verovähennysporkkanan.

Henkiyhtiöillä on ollut etuoikeutetussa markkina-asemassaan kissanpäivät. Ne ovat päässeet rakentamaan itselleen hyvin tuottavan asiakaskunnan, kunnes vasta nyt huhtikuun alusta apajalle pääsevät myös muut palveluntarjoajat, esimerkiksi pankit ja rahastoyhtiöt.

Valtiovalta suo uusille eläketileille saman veroedun kuin eläkevakuutuksilla on ollut. Kilpailu säästäjien rahoista kiristyy merkittävästi ja kulut toivottavasti alenevat. Viiteentuhanteen euroon asti saa verovähennyksiä, eli maksimista kopsahtaa vuosittain nettohyötyä 1400 euroa (28 prosenttia).

Matti Meikäläinen pääsee siis säästämään pörssiosakkeiden, rahasto-osuuksien ja talletusten muodossa itselleen lisäeläkettä tuetusti. Näiden eläketilien sisällä saa käydä vapaasti kauppaa, eli tehdä myyntivoittoja ilman, että verottaja tulee tästä välistä omaansa ottamaan.

Säästövaiheessa höveli verottaja ottaa vippinsä takaisin nostovaiheessa. Se nimittäin nykäisee vallitsevan pääomaveroprosentin verran jokaisesta erästä, jonka eläkeläinen nostaa sitten yli 63-vuotiaana.

Jos on sijoittanut tililleen vuosien saatossa laskennallisen summan 100 (verottaja palauttanut verovähennyksinä siitä 28) ja tuottoa on tullut 100, ottaa verottaja päältä 56 yksikköä, siis 28 prosenttia. Se voi tuntua silloin karulta, vaikka verottaja sanookin ottavansa vain omansa ja muistuttaa tarjoavansa todellisuudessa 72 yksikön päälle verottomana 72 yksikön tuoton.

Säästäjän kannalta on hieman kurja juttu, että hän ei tiedä varmuudella, mikä hänen maksamansa pääomaveroprosentti on esimerkiksi 20 vuoden päästä. Heiluri ei voi olla kuitenkaan lähellekään yhtä suuri kuin vanhassa ansiotulon pohjalta katsotussa veroprosentissa, joka saattoi olla vaikka 50.

Holhoava valtiomme on onnistunut luomaan systeemin ja kannustimen, jonka loppuhyötyä säästäjä ei tarkoin tiedä. Hyötyä kuitenkin on mahdollista saada ja paljonkin. Toisaalta voimmehan me eläkeholhokit ne sijoitukset tyriäkin, mutta se ei ole valtion vika.

Emme me myöskään tahallaan ole holhokkeja, vaan olemme sellaisiksi vain nyt sattuneet kasvamaan, kun on tämä tällainen niin sanotusti maailman paras sopimusyhteiskunta. Jos vaikka Suomen eläkejärjestelmää alettaisi rakentaa nyt puhtaalta pöydältä, siitä ei kyllä tulisi tällainen. Siitä tulisi taatusti yksilölähtöisempi ilman tällaista joukkoa eläkeyhtiöitä.

Ja laajemmin katsottuna ei myöskään verojärjestelmämme olisi tällainen yksilölle käsittämätön tukiviidakko. Siitä tehtäisiin paljon yksinkertaisempi. Kun henkilö maksaisi nyt vaikka ilman verovähennyksiä 35 prosenttia veroja ja vähennysten kanssa 30 prosenttia, voisi puhtaan pöydän malli lähteä suoraan liikkeelle 30 prosentista.

Ai niin, puuttuisivat ne kansalaisten päätöksiä ohjaavat verokannustimet! Totta hemmetissä puuttuisivat. Kyllä yksilö osaa tehdä päätöksiä asuntolainan ottamisesta tai eläkesäästämisestä ilman verokannustimiakin. Siis ainakin sellainen ihminen, joka on sattunut syntymään vapaana valtion holhouksesta.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu