Kansan inhokit

Viidellä vuosikymmenellä tasavallassamme ministerinä toiminut Paavo Väyrynen (s. 1946) on pidetty ja inhottu mies. Häneen suhtaudutaan ristiriitaisin tuntein myös keskustassa, joka ratkaisee neljän kuukauden kuluttua, tuleeko hänestä maamme pääministeri vajaaksi vuodeksi ja puolueen keulahahmo eduskuntavaaleihin 2011.

Suomalaiset suhtautuvat yhtä lailla tunteella puolustusliitto Natoon, pitäen ja inhoten. Pääministeripuolueista keskustassa on enemmän Naton inhoajia kuin liittoon haluavia, kokoomuksessa Nato-myönteiset ovat selvässä enemmistössä ja demareissa Nato-kielteiset.

Ulkopolitiikan osaajana pidetty Väyrynen itse suhtautuu kielteisesti Yhdysvaltain johdolla toimivaan Natoon ja on aina suhtautunut äärimmäisen joustavasti itänaapuriin, kutsuttiin sitä sitten Neuvostoliitoksi tai Venäjäksi. Nyt hän kertoo olevansa rakentamassa ”yhteistyön Eurooppaa, missä puretaan vastakkainasetteluja”.

Valitsemalla Väyrysen keskustalaiset tietäisivät, mitä saavat – presidenttihaaveita vuosikymmeniä elätelleen maakuntien pelimiehen, jolle nyt on yllättäen avautunut tässä ajassa vieläkin vallantäyteisempi paikka: pääministerin jakkara.

Väyrysen mahdollisen valinnan puolesta puhuu hänen vahva taustansa. Ehdolle Väyrysen lisäksi ilmoittautunut kuntaministeri Mari Kiviniemi ei ole profiloitunut tähän mennessä johtajaksi, mikä varmasti mietityttää isäntiä ja emäntiä Liedosta Kuusamoon. Pärjäisikö Kiviniemi keskusteluissa pääministeri Vladimir Putinin kanssa? Mikä on hänen painoarvonsa, jos maailmassa sattuu kummia?

Konkaripoliitikot, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja euromeppi Anneli Jäätteenmäki, tyytyvät ainakin toistaiseksi tarkkailemaan tilannetta. Heidänkään kokemuksensa maailman johtajavaltioiden kanssa pelaamisessa ei ole lähellekään Väyrysen luokkaa. Jäätteenmäen kohdalla mielikuvat vuoteen 2003 liittyen ovat lisäpulma monelle keskustalaiselle.

Väyrynen on Vanhasen kakkoshallituksessa profiloitunut puutullineuvottelijana ja saanut sulan hattuunsa viivytystaistelun voiton henkilöitymänä. Keskiraskasta ulkomaankauppaministerin salkkua kantava mieskö on selättänyt itse ison karhun?

Paavo Väyrysellä on vahvoja mielipiteitä. Hän siis vastustaa Suomen ”varhaista” jäsenyyttä Natossa. Hän ei tosin olisi Väyrynen, ellei hän jättäisi takaporttia auki puhumalla Nato-optiosta. EU-kriittinen Väyrynen piti aikoinaan myös esimerkiksi euron käyttöönottoa Suomessa tyhmänä. Ydinvoimaa hän on ainakin aikaisemmissa kisoissa kannattanut.

Kiviniemen isoista linjoista on yhtä vähän tietoa kuin Jutta Urpilaisen (sd.) suuremmista visioista mahdollisena pääministerinä.

Väyrysen tavoin myös kokoomuksen Jyrki Kataisella on vahvoja mielipiteitä suurissa kysymyksissä. Hän suhtautuu avoimen myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja kannattaa esimerkiksi kolmea uutta ydinvoimalupaa sekä syvää integroitumista Länsi-Eurooppaan.

Olisi demokratian voitto, jos Naton ja EU:n suhteen eri linjoilla olevat Katainen ja Väyrynen kohtaisivat toisensa silmästä silmään eduskuntavaaleissa 2011. Ulkopolitiikasta tulisi väistämättä vaaliteema. Silloin mitattaisiin, mitä suomalaiset enemmän inhoavat: Natoa ja EU:ta vai Väyrystä.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu