Rakas hullujenhuone

Ylähuone, alahuone vai hullujenhuone? Näin tiedetään erään mepin pohtineen Euroopan parlamentin olemusta. Hän päätyi kieli poskella kolmanteen vaihtoehtoon.

EU:ssa valmisteluun saattaa päätyä suomalaisittain mitä mielikuvituksellisimpia ja suorastaan meitä itseämme vastaan suunnattuja hankkeita. Sama koskee muitakin kansallisuuksia: kreikkalaiset mepit ovat kuulemma yhdessä rintamassa epäilemässä EU:n sinne suuntaamaa talouslääkeneuvontaa, koska siinähän puututaan kreikkalaisten oikeuteen selvittää oma konkurssipesänsä.

Itämeren laivaliikenteen hyvää tarkoittava rikkipäästöjen supistushanke voidaan tulkita suunnatuksi suomalaisia ja ruotsalaisia varustamoja vastaan. Jos kansainvälinen päästörajoitus hyväksytään vain EU:ssa, saavat suomalaiset sekä ruotsalaiset miljardilaskun ja esimerkiksi venäläiset Itämerellä suhteettoman kilpailuedun. On absurdia ajatella, että Pohjoismaiden alukset saisivat päästellä rikkipäästöjä ruohonleikkurin verran, mutta venäläiset samalla merellä kulkevat alukset öyhyyttelisivät ilmaan tonnikaupalla pikimustaa törkyä.

Tämän kirjoituksen aiheesta saattaa fiksumpi päätellä, että olen juuri käynyt Bysselissä. Totta, olen tavannut meppejä, suomalaisen huippukuuluisan komissaarin ja virkamiehiä – sekä tietysti oikeita brysseliläisiä tuon Euroopan übermainion pääkaupungin päivässä ja yössä.

Oli käytävä kahden vuorokauden reissulla päivittämässä omaa EU-osaamistaan etenkin nyt, kun olemme saaneet Eurooppa-neuvostoon pysyvän puheenjohtajan eli kansan suussa presidentin sekä ulkoministerin, joka työskentelee siis komissiossa.

Kertauksen vuoksi: komissio on se hallituksen tapainen, jonka komissaarit EU-parlamentti hyväksyy, ja jossa Olli Rehn on talouskomissaari, Eurooppa-neuvosto taas on se kansallisesti valittujen valtionpäämiesten säännöllisesti kokoontuva yhteiselin, jonka pöytiin on katettu jatkossa lautanen lähinnä Suomen pääministerille.

Vaaleilla valittu EU-parlamentti on eurooppalaisten lakien tekemiseen osallistuva elin, jossa on Suomesta 13 europarlamentaarikkoa eli meppiä. He ovat se hurja joukko, jossa on kolme entistä puolueen puheenjohtajaa (Heidi Hautala, vihr. Ville Itälä, kok. ja Anneli Jäätteenmäki, kesk.), yksi entinen puoluesihteeri (Sari Essayah, kd.), nippu ex-ministereitä (Jäätteenmäen ja Itälän lisäksi Satu Hassi, vihr., Liisa Jaakonsaari, sd. ja Sirpa Pietikäinen, kok.) ja yksi nykyinen puolueensa puheenjohtaja Timo Soini (ps.).

EU:ssa on nyt siis kolme vahvaa valtakeskusta poliitikkoineen, virkamiehineen, tulkkeineen ja kääntäjineen: Eurooppa-neuvosto, komissio ja parlamentti. Ja sitten ovat vielä yksittäiset jäsenmaat suurine johtajineen.

Amerikkalaiset ovat kyselleet sen yhden eurooppalaisen puhelinnumeron perään, jos Euroopalle on asiaa. Brysselissä kävi ilmi, että Herman Van Rompuyn nimittäminen presidentiksi ja Catherine Ashtonin valinta ulkoministeriksi ei tilannetta ratkaissut, vaan ehkä jopa sotki. Komission puheenjohtajan José Manuel Barroson puhelinnumeron lisäksi pitää osata kaivaa kännykästä kaksi uutta puhelinnumeroa.

Ja jos valtameren takaa kaverille oikeasti haluaa EU-asioissa kilauttaa, taitavat ne oikeat puhelinnumerot kuitenkin olla edelleen Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn numerot.

Se mikä suomalaisten meppien näkökulmasta on hieman kumma juttu, on se, että koto-Suomessa tuppaavat meppien numerot unohtuvan ja päätyvän jopa poistettujen listalle, kun Suomen tankeroimmat poliittiset johtajat osoitekirjojaan päivittävät. Harmi. Oikeasti mepit nimittäin kuulevat, oppivat ja osaavat vaikka mitä. Tämä kävi ilmi erillisistä keskusteluista esimerkiksi Ville Itälän, Liisa Jaakonsaaren ja Eija-Riitta Korholan kanssa.

Meppien näkökulma on automaattisesti kansainvälinen, vaikka he viime kädessä ovatkin suomalaisten äänestäjiensä asialla. Lähtölaukaus tämänkin linkin takaa löytyvälle uutisjutulle syntyi käymieni meppikeskustelujen pohjalta. Kreikka on Suomesta katsottuna kaukana, mutta onko sittenkään?

Soinia kun yritin tavata, hän oli valitettavasti euroskeptisen ryhmänsä kokouksessa Italiassa. Ehti hän kuitenkin pohjoiseurooppalaisen kansanmiehen tavoin viestittää minulle: ”Täällä on ryhmätovereita pormestareina… joskus meilläkin.” Mitä lie tällä tarkoitti, jäi avoimeksi.

Vaan taitaa Soinikin viihtyä Keski-Euroopassa. Mutta kukapa meistä ei itse Eurooppaa rakastaisi, vaikka EU-koneiston kohdalla välillä vähän usko horjuisikin? Jos EU-parlamentti on hullujenhuone, käy sama lempeä sana kuvaamaan koko rakasta maanosaamme.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu