Lisää ydinvoimaa

Työ- ja elinkeinoministeriön elinkeinosiipi on ottanut tosissaan metsäteollisuuden lobbauksen ydinvoima-asiassa. Se on hyväksynyt omien sähkönkulutusennusteidensa rinnalle teollisuuden ennusteen, jonka mukaan tuotantokapasiteettia (lue ydinvoimaa) tarvitaan enemmän kuin yhden uuden reaktorin verran.

Ahtaajien lakosta pikku hiljaa toipuvan metsäteollisuuden ydinvoimalobbauksen iskulause kuuluu: ei paperin teko Suomessa mihinkään lopu. Se muistuttaa, että kymmenet tehtaat jauhavat edelleen sellua, paperia ja kartonkia samaan aikaan, kun erikokoiset sahat tuottavat monenlaista puutavaraa kaikkialla Suomessa.

Metsäteollisuus ei itse puhu lobbaamisesta, koska sanalla on Suomessa huono kaiku. Sehän kertoo vain tosiasiat, joiden pohjalta ydinvoimapäätöksestä vastaavat poliitikot saavat päättää, halutaanko Suomeen enemmän vai vähemmän teollisia työpaikkoja. Energiaa paljon kuluttavassa raskaassa metalliteollisuudessa henki on sama.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) on tähän saakka pysynyt virallisesti yhden voimalaluvan näkemyksessään, mutta uusien lukujen myötä hänellekin tulee mahdollisuus muuttaa kantaansa ydinvoimamyönteisemmäksi. Hänen kantansa voi olla entistä tärkeämpi, sillä miehen osakkeet nousivat pääministeripelissä kuin Nokian osake 1990-luvulla, kun Anneli Jäätteenmäki jättäytyi viikonvaihteessa ulos kisasta.

Hallituksen ydinvoimakielteisin puolue, Vihreät, on selvästikin hyväksynyt yhden voimalan, vaikka puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki pyörittää tottuneesti nollalinjalevyä. Yhdestä ei tule sille hallituskysymystä, mutta puolueen voisi olla tulevia vaaleja ajatellen viisasta lähteä lätkimään hallitusvastuusta, jos ratkaisu on kaksi tai enemmän.

Kokoomus on tunnetusti kolmen uuden reaktorin puolue. Väistyvä pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ei ole ilmoittanut kantaansa tässäkään asiassa. RKP:stäkään ei oikein ota tolkkua, jos kielipuolueella tähän asiaan nyt mitään sanomista ylipäätään edes on.

Kolme hakijaa kuudennelle ja ehkä seitsemännelle sekä kahdeksannelle voimalalle on. Fennovoiman valtteina ovat laaja omistus, kotimaisuus (vaikka onhan siellä saksalainen Eonkin mukana) sekä sijoittuminen pohjoiseen. Ydinvoimakonkari TVO:kin muistuttaa myös kotimaisuudestaan ja yrittää kääntää Olkiluodon kolmannen reaktorin rakennusongelmat voitokseen viestittämällä, että virheistä oppii. Lisäksi TVO-leiristä luvataan rakentaa Suomeen suuri määrä uusiutuvan energian tuotantoa.

Kahta reaktoria Loviisassa pyörittävällä Fortumilla ei ole tässä jaossa hallussaan erikoisempaa myyntitarinaa, mutta ei toisaalta hetkittäin surkuhupaisaltakin näyttänyttä rakennustyömaaseikkailua TVO:n tapaan. Ehkä yksi myyntikikka olisi se, että kun pörssiyhtiö Fortum tekee enemmän voittoa, hyötyy siitä pääomistaja Suomen valtio kasvavien osinkojen muodossa. Selvää on, että Fortumin pitää saada uusia laitoksensa ainakin sitten, kun ne käyvät vanhoiksi.

Mutta kuluttajalle ei namia ole näillä näkymin tulossa, päätettiin tähän maahan rakentaa yksi, kaksi tai kolme voimalaa: sähkö ei halpene. Tähän arvioon yhtyivät meppi Eija-Riitta Korhola (kok.) ja St1:n johtaja Jari Suominen Uuden Suomen energia- ja ympäristöaamussa viime perjantaina.

Yksi syy korkeaan sähkön hintaan on päästökauppa, jossa Eurooppa maailman omanatuntona tekee ihan omia ympäristöä perusteluna käyttäviä ratkaisujaan. Toisaalta Euroopan yhdentyvät sähkömarkkinat tuppaavat valitettavasti toimimaan siten, että tänne pohjoiseen saadaan aikaa myöten hilatuksi Keski-Euroopan korkeampi hintataso.

Omavaraisia meistä kuitenkin on nyt tulossa, koska Venäjän huonomaineisissa voimaloissa tuotetun sähkön osto toivottavasti riittävän rakentamisen myötä loppuu. Se jotenkin rauhoittaa, vaikka ei tee niitä idän voimaloita sen turvallisemmiksi.

Ruotsissa ydinvoimaloita on kymmenen. Sielläkin on palattu poliittisilta harharetkiltä takaisin reaalimaailmaan ja ydinvoiman jatkon ilmeiseen turvaamiseen. Suomessa voimaloita voisi olla vaikka sama määrä kuin Ruotsissa, jos sähkön jauhaminen osoittautuu suomalaisyrityksille oikeinkin tuottavaksi puuhaksi. Miksi ei?

 

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu