Ruotsipakon tulos

Plötsis vaan ja Tuttan oli poissa, suomensi toverini Maukka Lär Dig Svenskassa olleen nerokkaan lauseen Plötsligt var Tuttan borta. Sellaista oli ruotsin kielen opiskelu lohjalaisella yläasteella kultaisella 1970-luvulla.
Koko kieli vähän huvitti.

Lukiossa ruotsista oli pikkuinen pakko innostua, koska se piti tuohon aikaan kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Sain siitä surkeimman arvosananani, huonomman kuin saksasta, jota en osannut ollenkaan.

Yliopistolla oli myös pakollinen ruotsin kurssi, jonka läpäisin mitä ilmeisimmin armosta. Jotkut tenttikirjatkin olivat ruotsiksi, mutta ne taisin selvittää puhtaalla suurten linjojen taktiikalla, valtsikassa kun olin.

Uskon olevani oppimistuloksiltani aika keskiverto kouluruotsin Suomessa läpäissyt miespuolinen henkilö. Käyttökieltä siitä ei minulle tuolloin tullut. Tai tuli sen verran, että pystyin ostamaan Tukholman Gärdetin asemalta metrolipun T-Centraleniin ruotsiksi.

Karu arki koitti nykyammatissa. Olikin pakko osata ruotsia. Svenska Dagbladet, Dagens Nyheter, Dagens Industri, Expressen ja Aftonbladet kun eivät ilmestykään suomeksi. Ja Ruotsin asiat ovat niin usein myös Suomen asioita, eli tärkeitä seurattavia.

On pitänyt myös haastatella ruotsiksi. Hankalin tilanne oli kerran vanhan printatun Uuden Suomen aikana, kun haastattelin muuan Skånen ruotsia puhunutta maanviljelijää Ruotsin maatalouspolitiikasta. Juttu syntyi, mutta en ole ihan varma, olivatko siteeraukset kovinkaan tarkkoja.

Sittemmin olen haastatellut ruotsalaisia englanniksi. Se on käynyt kaikille erinomaisesti. Vielä kukaan tapaamani ruotsalainen ei ole pitänyt ajatusta huonona, vaikka Suomen johtaviin ajattelijoihin kuuluva Paavo Lipponen pitääkin tällaista englanniksi kommunikointia kauhistuttavana.

Vaikka tiedänkin tekeväni historiallisen vääryyden, vertaan suomi-ruotsi-asetelmaa viro-suomeen. Aika harva virolainen pistelee enää sujuvaa suomea tai edes ymmärtää sitä, vaan yhteinen kieli löytyy helpoimmin englannista.

Nyt Etelärannan työnantajaväki esittää ruotsipakon poistamista ja jokunen oikeistopoliitikkokin on jo kompannut ajatusta.

Perää hankkeessa on sikäli, että englanti on maailman kieli. Ruotsi on suomenkielisille vasta se toiseksi tärkein vieras kieli, vaikka se on siis virallisesti toinen kotimainen. Venäjän erikoisosaajia tarvitaan, mutta en ole ihan varma, hyödyttääkö sen auttava osaaminen varsinaisesti suuria massoja Itä-Suomessakaan.

Tosiasiassa ankarin ruotsipakko poistui jo siinä vaiheessa viitisen vuotta sitten, kun sen kirjoittaminen muuttui vapaaehtoiseksi. Yksi kolmesta suomenkielisestä ylioppilaskokelaasta jätti ruotsin viime vuonna kirjoittamatta. Yläasteen oppilas ja lukiolainen saa suhtautua ruotsiin näin ollen halutessaan melko tavalla kevyesti, aivan kuten vaikka terveystietoon, joka sekin tiettävästi yhä on lukuaine.

Jos pakollista ruotsin opiskelua pitää supistaa, sen voisi aloittaa yliopistoista ja muista korkeakouluista. Tuon ikäiset ihmiset ovat jo ainakin riittävän fiksuja arvioimaan, tarvitsevatko jonkin kielen osaamista tulevassa ammatissaan enemmän vai vähemmän.

Tulisi ainakin hetki mietittyä asiaa ja motivaatio vieraan kielen lisäoppimiseen saattaisi jopa kasvaa. Näin suomenkielisen korvassa frivillig soi jo sanana jotenkin mukavammin kuin obliga.. ööö… obligatorisk.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu