Sukupolvikokemukset
On sinällään mielenkiintoista, että Suomen seuraava pitkäaikainen pääministeri (en laske nykyistä pätkävirkaa aivan ykkössaavutukseksi) voi olla nainen. Meillä kuitenkin on jo pääministerivaalit vuonna 2003 voittanut Anneli Jäätteenmäki (kesk.).
Paljon uudempaa on se, että pääministeri tulee varmuudella uudesta ikäluokasta. Hänellä on aivan toisenlaiset sukupolvikokemukset kuin edeltäjillään.
Kaikki sodanjälkeiset pääministerimme ovat edustaneet joko sota-, jälleenrakennus-, tango-, 60’s-, tai ylipäätään yya-sukupolvea. Viimeiset seitsemän vuotta Suomea hallinnut Matti Vanhanen (kesk.) on myös näitä vanhan liiton miehiä.
Mari Kiviniemi, kesk. (s.1968), Jyrki Katainen, kok. (s.1971), ja Jutta Urpilainen, sd. (s.1975) ovat sen verran nuoria, että he eivät kuulu edes punk-sukupolveen, joka riehui 1970-luvun lopulla. Urpilainen oli vasta kaksivuotias, kun Britanniassa julkaistiin esimerkiksi minuun suunnattoman vaikutuksen tehnyt klassikkolevy Never Mind the Bollocks, Here’s the Sex Pistols.
Kolmikon vanhimman eli Kiviniemen syntymävuonna Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian ja Suomen maassa käytiin vielä oikeutta kirjailija Hannu Salamaa vastaan Juhannustansseista (Otava, 1964). Kirkko hallitsi ja homous oli rikollista.
Kolmikko on elänyt nuoruudessaan aikakautta, jota aiemmat sukupolvet muistelevat hyvin usein ivaten. Musiikkitaiteellisesta ilmapiiristä muistetaan ehkä parhaiten saksalainen Modern Talking -eurodiscolauluduo (kulta-aika 1984-1987) ja kirjallisuudesta Anna-Leena Härkösen Häräntappoase (Otava, 1984). Jälkimmäisestä voi tosin yhä tunnustaa pitävänsä, ainakin naisseurassa.
Kolmikon nuorin, Urpilainen, oli alakoululainen vielä 1980-luvun puolivälissä. Tuohon aikaan hänen ikäisensä tytöt osasivat Dingon Autiotalon sanat ulkoa ja kirkuivat sifonkihuivit kädessä Neumannin perään. Kun Neuvostoliitto hajosi, Urpilainen oli vielä lukioikäinen.
1990-luvun alkupuoliskon karmeaa talouslamaa kolmikko ei ole elänyt oikeasti aikuisena. Heille se on opiskeluaikaa ja enemmänkin kauhutarinaa vanhemmilta sukupolvilta.
Ehkä tämän lamakokemuksen puuttuminen voidaan katsoa jonkinlaiseksi puutteeksi nykytilanteessa. Valtiontalouden kannalta ajat näyttävät sen verran surkeilta, että toivolla, unelmilla ja muulla mainostoimistohötöllä ei nyt vain pelkälleen auringonnousuun ratsastella.
Tarvitaan ahomaista, viinasmaista, lipposmaista ja niinistöläistä tylyä meininkiä.
Vaan tässä taitaakin tulla se analogia. Esko Aho (kesk.) oli 36-vuotias keltanokka, kun hän voitti pääministerin paikan vuonna 1991 maan ollessa kuraisemmassa kunnossa kuin koskaan. Vain Urpilainen on ensi keväänä nuorempi (35) kuin Aho tuolloin oli.
Kova paikka teki Ahosta kovan johtajan. Hän putosi ikävien päätösten myötä vallan ylimmästä kerroksesta yhtä nopeasti kuin oli sinne noussut.
ei pelkoa että mikään muuttuisi, rikkaat rikastuvat ja palkansaajia ja köyhiä kyykytetään. Teostot kitisevät ja maataloustuet kasvavat jne…..
Jyrki-boy on luultavasti seuraava sätkynukke ja apunaan kolkko Mari.
Aateliset eli suomenruotsalaiset jo hoitelivat heti kättelyssä Kokoomuksen pakkoruotsikannan, Wallin soitti Jyrkille ja sanoi mitä mieltä Kokoomuksen pitää olla oikeasti pakkoruotsista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseiset poliitikot eivät ole omakohtaisesti kokeneet kuin vain puolitoista suhdannekiertoa.
Ja nyt he ovat mielestään kypsyneet nostamaan Suomen lamasta.
Myös idänsuhteissa he ovat nöösejä. Aika näyttää, miten he mitättömissä mummo- ja lapsiasioissa hoitavat Suomen roolin.
Aikoinaan idänkauppa oli bilateraalikauppaa. Vanhat ajat näyttävät palanneen. Nyt vaihdetaan mummoja jäänmurtajiin.
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa DDR-taustainen Merkel uskaltaa vaatia saksalaisilta vyönkiristystä, koska on itse DDR:ssä eläneenä nähnyt, ettei siihen kuole.
Länsi-saksalaiselta poliitikolta päätöksenteko olisi saattanut käydä nihkeämmin.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tuota voisi myös nähdä vahvuutena?
Suomettumisen ajan politiikka on taaksejäänyttä elämää ja uusi aikakausi alkamassa. Anneli Jäätteenmäet, Lipposet olivat 60/70 -luvun elivät vasemmistoradikaali-aikaa. Uusi hetkellinen pääministerimme/Urpilainen ja kumpp. sitä ei ole kokenut.
He katsovat Suomen ja maailman tilannetta aivan erilaisilla silmillä, ilman samanlaista (P/K-linja-) paperipussia päässä, kuin näillä ”vanhoilla” poliitikoilla on ollut tapana.
Hieman itseäni on kyllä pelottanut se, että enää ei ole vasemmisto/oikeisto -asettelua niin selvästi esillä, kuin se oli vielä näiden vanhojen aikana, vaan
käsitteet ovat sekoittuneet. Oikeisto ajaa monessa kohtaa vasemmistopohjaista politiikkaa kaikenmaailman maksuineen ja holhouksineen ja vasemmisto ei oikein tiedä mitä se enää edustaa.
Toivoisin näiltä uusilta ”valtiopäämiehiltä” selkeimpiä rajauksia linjoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai myös jokaisen täytyy se kokemus hankkia itse, ei työkokemusta voi opiskella. Paras lääke tietysti on tuohon, se , että lukee , lukee ja lukee ja yrittää saada käsityksen edellisen laman tai muun kiperän tilanteen selvittäseksi kirjoista tai aikalaisilta.
Mutta uskon ja toivon että tällä uudella sukupolvella on ehkä enemmän annettavaa politiikassa, kuin sodan jälkeisillä sukupolvilla, jotka olivat monesti kuin samasta puusta veistetty.
Ollaanhan nyt kuitenkin enemmän kansainvälisiä ja ”suvaitsevaisempia” monissa asioissa kuin aikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälisyyttä, suvaitsevaisuutta ja tervettä itsetuntoa uuden polven johtajilta löytyy aivan eri tavalla kuin vanhan liiton väeltä, mikä on erittäin hyvä asia. Nähtäväksi jää, onko rohkeutta ja itsenäistä otetta esim. näissä valtiontalouden talkoissa ja suhteiden hoidossa niin itään kuin länteen.
MH/US
Ilmoita asiaton viesti
On jotenkin niin, että uurastaminen on vanhanaikaista, kun kerran mielikuvan pihavireydestä voi ostaa mainostoimistolta.
Ilmoita asiaton viesti
”Hieman itseäni on kyllä pelottanut se, että enää ei ole vasemmisto/oikeisto -asettelua niin selvästi esillä, kuin se oli vielä näiden vanhojen aikana, vaan käsitteet ovat sekoittuneet.”
SDP:n surkeus on johtanut siihen, että Keskustan on täytynyt ryhtyä hallituksessa vasemmistoksi ja ajamaan minimieläkkeillä perusturvaa, jonka pohja on pettänyt.
Sen sijaan ylipainoinen ja ylietuinen SDP:n eduskuntaryhmä on linnoittautunut entistä vahvemmin kvartaalitalouden ja eläkerahastokapitalismin kannattajaksi ollen sulavalla jäälautalla. Kun 20 kg ylipainoiset SDP:n ja SAK:n johtajat laulavat: pois puute, pois kurjuus, ei tosiaakaan tule mieleen 1900-luvun alun nälkäinen työmies, jolla ei kunnolla ole varaa ostaa edes voita leipänsä päälle.
”Oikeisto ajaa monessa kohtaa vasemmistopohjaista politiikkaa kaikenmaailman maksuineen ja holhouksineen ja vasemmisto ei oikein tiedä mitä se enää edustaa.”
Oikeiston on pidettävä maa koossa vasemmistolaisillakin sisällöillä. Tämä siksi, että vasemmistosta on tullut sisällöllisesti melko yhdentekevä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin kyllä isoimpana ongelmana, että poliitikoilla ei ole mitään kokemusta ns. oikeista töitä, jolloin todellisuus jää retoriikan tasolle. Esim. Iiro oli sentään ollut mikroyrittäjä, samoin Sauli. Rahan merkitys ja miljoonan suuruus paljastuu vain jos se ei tule töpselistä vaan sen joutuu ihan itse hankkimaan.
Eikös tämä sama ongelma ole myös useimmilla journalisteilla?
Ilmoita asiaton viesti
Työkokemus yksistään ei riitä.
Työnantajan kannalta on tärkeämpää että työnkekijä on itse ansainnut oman palkkansa ja tuottanut vähintään hiukan ylimääräisiä killinkejä omistajalle.
Suojatyöpaikat ovat asia erikseen.
http://fi.wiktionary.org/wiki/suojaty%C3%B6paikka
Suomi on kohta suojatyöpaikkalaisten ja ikuisten ylioppilaiden johtama kansakunta.
Näillä eväillä mennään päin uutta päivää nousevaa.
Ilmoita asiaton viesti
on vielä kaukana. Eikä Suomea suinkaan johda nuo suojatyöpaikkalaiset ja ikuiset ylioppilaat, vaan heitä (meitä?) hallitsevat esim. kiinalaiset ja intialaiset konsernit tai valkohapsiset miamilaiset eläkeläiset. Karkeasti katsottuna Suomi on tässä 20 vuoden aikana aloittanut kansallisen itsemurhaprojektin ja jatkaa sitä tulevaisuudessakin. Meitä ei enää kohta ole olemassa, mutta – hei camoon (à la Stubb) – ketä kiinnostaa, kyllähän meidän pitää noille entisille al-Qaidankin miehille jotain työtä keksiä… Opetelkaahan vain nyt Sudenpentujen käsikirjan ja armeijan luontomuonaoppaan avulla selviytymään tulevast ihmisyyden aamunkooitosta. Se tulee nopeammin kuin luulettekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän ainakin pienissä paikallislehdissä ymmärretä, paljonko työtä joutuu tekemään, että saisi edes sen kymppitonnin koottua ilmoitus- ja tilausmarkkinoilta. Mutta paikallislehtien toimittajat eivät kirjoitakaan viisaita valtakunnan medioihin. Ja ihan muistutuksena, että jos joka sekunti lyödään euron kolikko pöytään, menee reilut kolmekymmentä vuotta ennen kuin pöydällä on miljardi.
Mutta se on selvä, että jos Suomen poliittisella johdolla ei ole muuta elämänkokemusta kuin yliopisto-opiskelut ja muutama vuosi eduskunnan ”laitoksessa”, niin eihän siitä mitään elämänviisautta eikä elämänkokemusta synny. Siinä mielessä olisi porukassa saanut olla ainakin 60-luvulla syntyneitä, jotka ovat jo nähneet Kekkosen ajan, 70-luvun laman, 80-luvun juppikauden, 90-laman, Neuvostoliiton murenemisen, 2000-luvun nousukauden ja jälleen laman. Eivätkä liene pahitteeksi omakohtaiset kotitaistelut murrosikäisten mukuloiden kanssa. Kun teiniltä kunnolla kuulee olevansa tyhmä ja idiootti, tuo se aivan uutta perspektiiviä omaan elämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mielenkiintoista seurattavaa kun suurten ikäluokkien itselleen luomia huippuhyviä etuja aletaan purkaa. Sitten se vasta parku alkaakin.
Lapsiperheet ovat aina olleet politiikan ”keskiössä”, mutta suhteellinen kurjistuminen on jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Samaan aikaan on kyllä laskettu eläkeikää ja kuka ties mitä, mutta tuleville sukupolville ei ole ollut jaettavaa. No vallanpitäjät ovat aina osanneet pitää puolensa oman sukupolven näkökulmasta.
Tulevaan (joko ulkoa pakottavaa tai itse havaittuun) muutokseen näillä ”nuorilla” ja ”kokemattomilla” on paljon paremmat eväät kuin ”sodan käyneillä” ja ”neuvostoliiton ajan nähneillä”. Ei ole sellaista menneisyyden taakkaa vaan voi suhtautua asioihin asioina ja katsoa miten jatkossa me voimme pärjätä täällä Pohjolan perukoilla edes kohtuullisesti.
Antaa palaa Mari, Jyrki ja Jutta!!
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti voin olla todistamassa sitä, kun ”pienet” ikäluokat lähtevät tyhjätaskuina ilman mainittavaa perintöomaisuutta rakentamaan isovanhempiensa pelastamaa maata omien vanhempiensa tapaan.
Isovanhemmilla ei ollut opintolainaa eikä opintotukea. Osa isovanhempien vanhemmista oli kiertokoulun käyneitä huutolaislapsia.
Ilmoita asiaton viesti
Vai ei ole menneisyyden taakkaa. Nämä puolivälissä neljääkymmentä käyvät ikäluokat ovat itsestäänselvyytenä käyneet peruskoulun, keskiasteen ja korkeakoulut – maksuttomasti. He ovat nauttineet käytännössä maksuttomasta terveydenhoidosta. Heidän lapsillaan on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja päivähoitomaksun enimmäiskattohinta. Kun nämä asiat ovat ”olleet aina olemassa”, ne ehkä puretaan liiankin nopeasti ”pakollisina leikkauksina”.
Mutta mikäs siinä. Ehkä se Sarasvuon uusinta ajatuskulkua mukaellen reipastuttaa kansaa, kun koulun alkajaisiksi lyödään muutaman sadan euron lukukausimaksu kouraan, otetaan päivähoidosta nettohinta (noin 900 euroa kuussa), lähetetään vanhainkotipaikasta nettohintainen lasku omaisille (alkaen 1000 euroa), maksetaan tietulleja, maksetaan katuvalojen palaminen vaikkapa kännykällä ja lakkautetaan työterveyshuollon ja yksityisten lääkäriasemien saamat, Kelan kautta maksetut tuet. Eikä tämä mitään uutta ole, suurin osa noista maksuista oli täyttä arkipäivää vielä 1970-luvulla. Julkinen sektori säästäisi, se on selvä, mutta miten kävisi kansalaisten koulutustason ja yleisen terveyden kanssa, sitä voi miettiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mari Kiviniemien verkkosivut:
”Musiikki on kuulunut aina elämääni muodossa tai toisessa. Pianoa soitan nykyään huomattavasti useammin kuin huilua ja oopperassa pyrin käymään kerran kuukaudessa.”
On tietenkin kulttuuripitoinen veto esittää lukijoille ymmärrettävästi puheenjohtajien ikäprofiili pop-musiikin kautta. Suosittelisin kuitenkin joskus Markku Huuskolle perehtymistä keskustalaisuuteen puoluekokoustanssien kautta. Ne ovat latotanssin tyyliset, jossa soitetaan vanhempaa tangoa ja valssia vanhempien ja isovanhempien tyyliin.
Päätoimittaja Timo Laaninen tai Mäntyniemen porttivahti taisi luonnehtia tätä ikään kuin työvaliokuntana ”yövaliokunnaksi”. Itse aaiassa Suomen Keskustassa työvaliokunta tarkoittaa puoluehallituksen työvaliokuntaa, joka muodostaa Keskustan poliittisen toiminkunnan, vaikutusvaltaisen politbyron.
Itse pidin miltei Huuskon ikäisenä punk rockin ensimmäistä aaltoa 1970-luvulla kauheana, surkeana, sivistymättömänä ja suomalaiselle alemmalle keskiluokallekin sopimattomana.
1980-luvulla pidin kuitenkin kotimaista uutta aaltoa jossain määrin kansanomaisempana kuin discothequeta, tedejä ja Crazy Cavannia. Tähän punkkareiden ja teddyjen väliseen vastakkainasetteluun ei kuitenkaan koskaan ottanut kantaa. Pidin myös punkkareiden hakaneuloja poskissa naurettavana kaupallisuuden ilmentymänä.
Urpilainen on niin nuori, että hän ei muistane kaksivuotiaana mitään Etyk-kokouksesta, jonka vuoksi Helsingissä loukattiin puliukkojen ihmisoikeuksia siivoamalla heidät sivummalle poliisin toimesta. Suomen poliiseista merkittävä osa siirrettiin Helsinkiin turvaamaan kokousta. Suomeen tulivat Gerald Ford ja Leonid Brežnev. Neuvostoliitto voitti laajan tunnustuksen toisen maailmansodan tuottamille rajoille ja yhdysvaltalaiset syöttivät sille myrkkypillerin Etyk:n kolmannen korin ihmisoikeuskysymyksillä. Kehityksen päätepiste oli kokoomuslaisen Venäjän federaation liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen.
Jos Urpilainen oli kaksivuotias niin mitä vanhempi Stubb teki kesällä 1975. Hänhän ulkoasiainministerinä ja Etyj:n puheenjohtajana aloittaessaan kysyi:”Mikä Etyk? Eikö sen pitänyt olla Etyj?”. Mitä suomenruotsalaisessa jääkiekkoperheessä opetetaan sellaista, mitä jääkiekkoäiti Sarah Palin ei olisi tiennyt?
Neuvostoliitto on miltei yhtä vahva elämänkokemus kuin alokkaana olo puolustusvoimissa.
Ei Viinanen, Niinistö tai Kalliomäkikään eläneet valtiovarainministereinä ilman taataa, valtiosihteeri Raimo Sailasta (sd). Hän on eräänlainen Suomen Alan Greenspan, Viherpannu.
Suomessa on se hyvä puoli, että ministereiden kokemattomuuden korvaa se, että maassa on MTK/Keskustan, Metalliliitto & Paperiliitto/SAK/SDP ja OAJ & Lääkäriliitto/Akava/Kokoomus sekä EK.
Onneksiko Suomessa asiat eivät ole niin kuin Suomen perustuslaissa ja Lissabonin sopimuksessa lukee…
Ilmoita asiaton viesti
Mari Kiviniemi voisi opetella näppäilemään hanuria.
Ilmoita asiaton viesti
USA:n presidentti on 60-luvulla syntynyt, ja samalta kymmeneltä tulee Britanniankin poliittinen johtaja. Obaman maailmankuva on monipuolisuudessaan aivan poikkeuksellinen, mutta hyvin presidentti on oppinut oman talon lauluja laulamaan. Nyt pojat nokittelevat öljykatastrofin äärellä!
Kataisen, Kiviniemen ja kumppanien muistiin tuskin kuuluu raju vastakkainasettelu Suomen yhteiskunnassa. Ei ole kovin kauan siitä, kun jok’ikinen elämänalue oli jakautunut oikeiston ja vasemmiston reviireihin: urheilu, pankit, vähittäiskauppa – ja tietysti kaupunginosat Pitkänsillan uhkarohkeine ylityksineen á la UKK!
Mannerheim-ristin ritarit tekevät näinä aikoina luonnollista poistumaa viimeiseen mieheen. Vanhan valtaajat ovat enimmäkseen eläkeläisiä, ja Berliinin muurin murtumisen vuonna syntynyt esikoiseni näyttää aikamieheltä. Näkemiin Paavo Väyrynen, sanoi Suomen Keskusta aivan järkiperustein.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen ilmoitti JO ETUKÄTEEN ennen kuin Kiviniemi ja Laaninen ehtivät suunnitella ministerikierrätystä laajana ilmiönä, että hän ON KIINNOSTUNUT JATKAMAAN MINISTERINÄ, ja että hän aikoo asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi.
Paavo Väyrysen kampanjapäällikkö, Petri Neittaanmäki, on valittu kansanedustajaehdokkaaksi Suomen Keskustan Keski-Suomen piirin toimesta.
Jarmo Korhonen puolestaan saattaa asettua kansanedustajehdokkaaksi Vaasan vaalipiirissä Suomen Keskustan Etelä-Pohjanmaan piiriin päätöksin.
Perinnekeskustalaisuus elää siis hyvin, ja on valmis mittauttamaan kannatuksensa myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Keskustaliberalismin tilaa Uudellamaalla voi vain arvioida:
1) Matti Vanhasen tuleva vaalimenestys
2) Tanja Karpelan luopuminen suosiolla
3) Antti Kaikkosen tuleva vaalimenestys
4) Paula Lehtomäen tulo Uudenmaan vaalipiiriin
Tässä on jotain eväitä keskustalaisuuden laadun ja laajuuden arviointiin Lapin, Keski-Suomen ja Uudenmaan vaalipiireissä.
Ilmoita asiaton viesti
Ai Tanja Karpela edustaa keskustan liberaalia siipeä? Suoraan sanoen: en ole tullut milloinkaan ajatelleksi häntä aatepoliitikkona.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan vanhan liiton miesten ja naisten piirissä Suomen raamattuvyöhykkeillä lasketaan bimbous keskustaliberalimin piiriin. Bimboutta esiintyy pääasiassa Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä, koska ne ovat postmoderneimpia.
Kokoomuksessa ilmeisesti bimbous ulottuu myös ajoittain Suvi Lindenin vaalipiiriin, Oulun vaalipiiriin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä mainituilla sekä Arhin- että Sinnemäellä on kovastikin pula-aikojen kokemusta ennen 50. syntymäpäiviään.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen niin monelle partaiselle äijälle ja 3 lapsen äidille täti, että olen kelannut nuo asiat heidän kauttaan. Sitä muistaa, kuinka nyt kolmekymppiset ja yli hyppelivät rapakossa keltaisissa kurahousuissa, uhkailivat vetää koko kotiväkensä vessanpöntöstä alas…ja nyt sitä sitten ollaan olevinaan niin tärkeetä ja aikuista.
Vanhahan sitä on, mutta toisaalta, aina vaan hauskempaa tuttuu olevan, mitä enemmän tulee ryppyjä.
Joo, tietenkin tämä oli jotain yhteiskunnallista, pääkanisterijuttua. Sorry vaan, mutta ei täti jaksa nyt politikoida.
Sitäpaitsi, osasin mieki Dingon Autiotalon ulkoa: sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa…
Ilmoita asiaton viesti
Sinä ja minä on siis eri biisi kuin Autiotalo.
Neumannilla on ollut ihme pinttymä noihin asumattomiin rakennuksiin. Se minua niin ravistaa!
Ilmoita asiaton viesti
ja mieko yritin narrata. Ei täällä netissä kannata yrittää olla muuta kuin on! ”Kultaiset korvarenkaat vainen”, mie olen sitä porukkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Dingo oli lapsellista musiikkia, mutta sävelkulku oli joskus onnistunut.
Nieminen ei ollut tuntenut bensiiniasemalla Juha Watt Vainiota. Tästä tuli sitten laulu ”Miehestä, joka tapasi Dingon”.
Ilmoita asiaton viesti
…. Dingo tai tango taustaisilla, kyllä meidän ns. tanko-baari politiikko sedät sitten neuvovat;-)
Ilmoita asiaton viesti
Naispuoliset johtajat tulisi valita Karaoke-voittajan sijasta tankotanssikilpailulla.
Tasa-arvon vuoksi miehet voivat tarjota oman tangon.
Paitsi tietysti se Matti Vanhanen, joka ajaa naistenpyörällä.
Ilmoita asiaton viesti
Entä ne, jotka eivät osaa laulaa? Perustetaanko heille 40%:n kiintiö ja valinta suoritetaan uimapukukierroksella?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen tärkein poliittinen jakaja taitaa olla Dingon ja tangon välinen. Menkää Seinäjoen tangomarkkinoille tutkimaanm kepulaisuuden syvintä olemusta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarvitaan ahomaista, viinasmaista, lipposmaista ja niinistöläistä tylyä meininkiä.”
”Kova paikka teki Ahosta kovan johtajan.”
Mielestäni uskomatonta tekstiä päätoimittajalta. Ihan kuin Ahon, viinasen ja lipposen opit olisivat olleet se ainoa tie ulos lamasta. Saatika oikea.
Sadat tuhannet asuntovelalliset ja muut työläiset/työttömät joita kyykytettiin laman aikana ja sen jälkeen vosivat olla Huuskon kanssa eri mieltä kyseisten herrojen tylystä meiningistä ja Ahon johtajataidoista.
Saan sen käsityksen kirjoituksesta, että Huusko kannattaa vanhan liiton meininkiä edelleen: jos valita täytyy kovassa paikassa niin valtion rahoilla pelastetaan pankit ja muu eliitti ja kansa jätetään löysään hirteen, riippumatta siitä kuka on kriisiin syypää.
Eipä silti, sama se mitä kannattaa ja kuka vallassa on, näinhän se joka tapauksessa tulee aina menemään!
Ilmoita asiaton viesti
”Kova paikka teki Ahosta kovan johtajan.”
Mielestäni uskomatonta tekstiä päätoimittajalta. Ihan kuin Ahon, viinasen ja lipposen opit olisivat olleet se ainoa tie ulos lamasta. Saatika oikea.
=> Jospa päätoimittaja Huusko on kaunosielu, jollaista parodisoidaan Paavo Talvelassa Turjan näytelmässä Päämaja. Juuri televisiostakin tulleessa filmatisoinnissa Paavo Talvelana Martti Pennanen on laitettu sanomaan:”Marsalkka on kova johtaja.”. Siihen Jussi Jurkan näyttelemä A. F. Airo sanoo hieman skeptiseti:”Kova on, kova on.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4maja_%28elokuva%29
Turja mollaa Talvelaa liikaa, vaikka jonkin verran aiheesta. Kyllä Suomessakin saa olla idoleita. Olisiko Esko Aho jotain Lauri Törnin ja Risto Rydin välistä?
Suomessa aikoinaan Iiro Viinanen julisti lähes Hertta Kuuisen poljennolla, että Suomen tie on oikea tie, ja että Ruotsin on väärässä.
Tästä tuli virallinen linja. Paavo Väyrystä ja Sirkka-Liisa Anttilaa epäiltiin maanpetturuudesta Kauppalehdessä toisinajattelunsa vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhusten hoito retuperällä suuressa osassa maata.
Ilmoita asiaton viesti
Maria, Juttaa, Annia, Paavoa, Maria ja Jyrkiä yhdistää vielä sekin, että oikeastaan kaikki taitavat olla toisen polven poliitikkoja. Juttahan on peräti toisen polven kansanedustaja, muilla on ainakin vahva kunnallispoliittinen tausta.
Eli yhteistä on ikä, pitkällinen politiikan harrastus, siviilityökokemuksen puute ja akateemisia opintoja. Tuohan alkaa vaikuttaa poliittisen rälssin synnyltä, ja kuten tiedetään, rälssi täydentää aina itse itsensä. Voikin kysyä, missä ovat vaihtoehdot? Ainakin minä toivoisin näyttöä joltakin muulta alalta kuin puolueorganisaatioista. Tulisi toista näkökulmaa asioiden hoitamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että otetaan käyttöön Paasion dynastia, kolmannen polven Heli Paasio.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha sanonta on, että pojasta polvi paranee. Mutta mielenkiintoisen fantastisella tavalla on käynyt päinvastoin? Suomalaista elämänmuotoa ei kunnioiteta enää pätkän vertaa. Realismi on hävinnyt, nyt puhutaan vain toiveajattelijoiden klubina. Nimenomaan poliitikot?
Päätoimittaja mainitsi muutamia realismin tuntevia. Heistä Lipponen tosin oli myös välillä pallo hukassa uppopalloa pelaava huithapeli.
Lipponen oli yksi sankari, joka alkoi eduskuntavaaleista käyttämään sanaa pääministerivaalit? Suomessa ei ole koskaan ollut tuolle vaalille teoreettistakaan perustetta. Vaaleissa suurinkin puolue voi jäädä oppositioon.
Mutta tulevien vaalien jälkeen on vakavasti harkittava ”kolmen suuren” yhteishallitusta! Puheet fantantisen mielenkiintoisesta on haudattava. Ne sanat ovat nyt ”vertä, hikeä, ja kyyneliä! Mutta Urpilaisen salkkua on vaikea löytää, olisiko työministeri?
Ilmoita asiaton viesti
Onko sulla Huusko siellä yhtään sellaista ”fiksua ei-kepulaista” toimittajaa, jonka voisit laittaa tutkimaan JAKK:in miljoonarahoitussotkua? Mari Kiviniemi istui varapuheenjohtajana hallituksessa silloin, kun miljoonakämmit tehtiin valtionapurahoilla. Onko Kiviniemen vaalirahat suoraan siirretty valtiolta JAKK:in kautta hänelle?
Jalasjärvi+muut kunnat kai maksaa nyt takaisin miljoonia ja samalla Kiviniemen vaaleja.
Ilmoita asiaton viesti