Venäläisiä vihjeitä

Pietarin ex-konsuli Simo Pietiläinen on kertonut Suomen Kuvalehden sivuilla ikioman teoriansa siitä, miksi Venäjällä nousee esiin ongelmakysymyksiä Suomen kanssa. Hänen mukaansa kiistanalaiset ihmisoikeusasiat eli niin mummo- kuin huostaanottokysymyksetkin selittyvät Suomen Nato-aikeilla.

Onkohan takakonttikuljetuksestaan tunnetuksi tullut Pietiläinen viettänyt liikaa aikaa tuossa salaliittoteorioiden luvatussa maassa, kun hän on tällaisen teorian nostanut esiin?

Venäjän johtajat pelaavat omaa peliään, mutta sen pelin nimi ei ole Suomen Nato-jäsenyys vaan Valta ja raha Venäjällä. Tämän virallisestikin liputetun pelin juoneen liittyvät Venäjän vaurastuttaminen ja omien kansalaisten vakuuttelu siitä, että venäläisistä pidetään huolta myös maan rajojen ulkopuolelle. Siinä samalla vaurastuu eliitti, aika lailla kansaa nopeammin.

Venäläiseen politiikantekotapaan tarvitaan välillä suomalaisia, välillä georgialaisia, välillä ukrainalaisia, välillä joitain muita eli ylipäätään sopivan kokoisia ulkomaita, joilla on riittävää kaupallista riippuvuutta Venäjästä. Euroopan unioni on Venäjällekin liian suuri, siksi on hyvä kokeilla kepillä jäätä vaikkapa vanhan kunnon ”puolueettoman” Suomen kanssa.

EU-maa Suomen kanssa Venäjä on nostanut esiin puutullit ja nyt uudempana kuviona ”ongelmat” elintarviketuonnissa. Jälkimmäinen on vähän vastaava kuin georgialaisen viinin ja kivennäisveden yhtäkkinen tuontikielto muutama vuosi sitten, joskin sillä kulmakunnalla hiersi vakava aluekysymys, johon haettiin ratkaisu sodan kautta.

Venäjä haluaa, että länsimaiset yritykset investoivat sinne. Myös Suomi haluaa, että ulkomaiset yritykset investoivat tänne, eli tämä on normaalia vaurastumispolitiikkaa. Naapurusten tavat houkutella investointeja ovat vain kovin erilaiset.

Sekä puutullien että elintarvikeveivailun takana on nähtävissä sama venäläinen kaava. Ensin nostetaan ongelma, sitten annetaan poliittisia ”myönnytyksiä” korkealla tasolla, mutta taustalle jätetään epävarmuus. Sen uskotaan johtavan yrityksissä haluun tuoda tuotanto lopulta Venäjän rajojen sisälle.

Valitettavasti se ei toimi. Jos järjestelmä on epäluotettava rajoilla, on se sitä rajojen sisäpuolellakin. Sielläkin voivat valot yhtäkkiä sammua (Stockmann), syntyä omistusriita jota ei voi ymmärtää länsimaisilla mittareilla (TeliaSonera) tai investointihankkeelle suosiollinen kuvernööri menettää henkensä auto-onnettomuudessa (Ruukki Group).

Venäläiset eivät muuten näytä haluavan jarrutella tulkintoja, joissa sen kanssa syntyviä ongelmia selitetään Suomessa Nato-aikeilla ja ulkoministeri Alexander Stubbilla (kok.). Nato ei ole heikäläinen politiikantekoväline, eivätkä he sen laajentumista mitenkään rakasta.

Kun Suomen Nato-keskustelussa joku asiantuntijaksi luokiteltava ottaa käyttöönsä Venäjä-kortin, saa hän helposti yli puolet kansasta puolelleen. Tämä takavuosilta tuttu, joskus pelonsekainenkin suhtautuminen itään näkyy Nato-gallupeissa.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu