Veroluikurit ja -sankarit – sekä Liliuksen taikatemppu

Verotilastot on nähty. On aika puhua verosankareista ja -luikureista ja -taikureista heidän oikeilla nimillään.

On jotenkin vanhan toistamista sanoa, että Björn Wahlroos ja Aatos Erkko ne luikureita ovat, kun maksavat miljoonien tuloista veroja vain alle kolmanneksen. Siitä voi syyttää puhtaasti nykyistä hallitusta ja muutamaa edellistä, koska pääoma nyt vain on ollut valtion erityisessä suojeluksessa alhaisine veroineen. Ihan sama oliko noissa hallituksissa kokoomuslaisia, keskustalaisia, demareita, vihreitä, vasemmistoliittolaisia tai rkp:läisiä.

Kummallisempia tapauksia löytyy ansiotuloverojen maksajista, kun jotkut maksavat noita veroja tolkuttomasti – jopa yli puolet tuloistaan – ja jotkut sitten vastaavasti vähemmän vaikka tulot ovat tähtitieteelliset. Näistä lievemmin verotetuista jättiansaitsijoista silmille hyppää Fortumin entinen toimitusjohtaja Mikael Lilius.

Liliuksen veroprosentti liki kolmen miljoonan euron tuloista oli viime vuonna jopa keskituloiselle suhteellisen miellyttävä 35. Oli pakko soittaa erikseen verottajalle ja varmistaa asia. Tosi oli.

Liliuksen prosentti on täten hyvin sama kuin esimerkiksi Tanja Karpelalla, Maria Guzenina-Richardsonilla tai Pentti Tiusasella. He tienasivat kansanedustajina kuitenkin vain pari – kolme prosenttia siitä, miten Liliusta Fortumin johtamisesta hyvitettiin.

Liliuksen viime vuoden jättitulo on lähes puhdasta ansiotuloa, siis sitä mitä me kaikki työtätekevät saamme työnantajiltamme. Vaikka kolmen miljoonan tienesteistä ottaa pois parinsadan tuhannen euron kapitalistisen pääomatulo-osuuden, ei veroprosentti ylitä edelleenkään neljääkymmentä. Esimerkiksi Jutta Urpilainen, Mari Kiviniemi ja Jyrki Katainen maksoivat viime vuonna törkeän paljon suuremman osuuden veroja.

Liliuksen tapauksessa selitykseksi ei käy enää siis edes pääomatuloveron alhaisuus. Selitykseksi Liliuksen kohdalla eivät kelpaa myöskään verovähennykset, koska niitähän ei voi sadoilla tuhansilla tehdä, vaikka olisi mitä lainaa miljoonatolkulla. Tällaista vähennysselitystä verottajan edustaja asiaa kysyneelle toimittajalle muuten tarjosi, mikä sai toimittajan hyvälle tuulelle.

Tapaus on täysi mysteeri Suomen johtaville veroasiantuntijoille, joilta asiaa kysyin. Kyse voisi periaatteessa olla niin sanotusta taitavasta verosuunnittelusta, mutta kun sielläkin temppuvalikoima on rajattu. Liliuksen temppu on siten joko luikuritemppu, taikatemppu tai sitten verottaja on mokannut, mikä sekään ei olisi ensimmäinen kerta.

Mutta sitten sankareihin. Ylempää keskiluokkaa edustavat puoluejohtajat Urpilainen, Kiviniemi ja Katainen rankaisevat itseään kiitettävästi, vaikka ovat lainsäätäjiä. Hyvä, tässä masokismissaan he muistuttavat etäisesti verotaakkansa alla horjuvaa rahvasta.

Yli 40 prosenttia toistuvasti – ja sen myötä useampi kymppitonni verokarhun taskuun vuosittain – pitäisi oikeuttaa jo erilliseen kunniaveronmaksajan prenikkaan. Sitä näyttämällä voisi saada oikeuden päästä esimerkiksi verotoimiston jonossa ainakin kaikkien niiden ohi, jotka vain pääomatuloja kasailevat.

Varsinaisia veroritareita ovat kuitenkin yli puolet tuloistaan veroja maksavat kansalaiset. Heihin lukeutuu viime vuoden kiinnostavin veronmaksaja, korttia työkseen iskevä Ilari Sahamies. Alle kolmekymppisen pokerihain kohdalta löytyy verokoneista kunnioitettava prosenttilukema 51, kun viime vuonna kortti toi 1,7 miljoonan tulot.

Sahamies aikoo maksaa jatkossakin veronsa Suomeen. Ehdotan, että Suomen valtio alkaa aateloida hänen kaltaisiaan poikkeusyksilöitä. Näin voitaisiin estää heidän joukkopakonsa ulkomaille.

Sen lisäksi, että nämä muutamat veroaateliset pääsisivät jatkossa jonon ohi verotoimistossa, heille voitaisiin antaa erioikeuksia heidän piipahtaessaan Kelassa, maakuntateatterissa, kotimaisissa yleisurheilun arvokisoissa, HKL:n ratikoissa ja valtionyhtiö Fortumin asiakaspalvelussa.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu