Suomi – maa joka ampuu omaan nilkkaansa

Kun olin juniori, sanoi isä usein, että ”opettele poika venäjää, se on tulevaisuuden kieli”. En opetellut, kun valinnaiskielistä saksa tuntui jotenkin kulttuurisesti läheisemmältä.

Pienoiskoossa toimin kuten Suomi on vuosikymmenet toiminut, vaikka suomettumisen aikana jotkut ideologisista ja opportunistisista syistä neuvostoliittolaisia fanittivat.

Kummallisen vaikea meidän suomalaisten on venäläisiä tuon kieli- ja kulttuurimuurin takia ymmärtää. Keskinäinen kanssakäyminen on niukkaa. Tämä tuli taas havaittua ihan henkilökohtaisesti Suomen Lapissa, missä itänaapureita oli vuodenvaihteessa pilvin pimein. Hiihtokeskuksen kylpylän saunassakaan en heille mitään virkkanut eivätkä he minulle.

Selkäytimestä aloin vaan löylyä enempi heittää. Niin tekivät hekin.

Laajempi kyräily putkahti pintaan viime viikolla ainakin Suomen päässä, kun venäläiset toivat esiin käsityksensä raja-alueestaan ja ulkomaalaisten kiinteistöomistuksesta siellä.

Etenkin Karjalan kunnaisiin tunteikkaasti suhtautuvat suomalaiset älähtivät. Joku taisi kokea, että suurvallan suunnitelma oli suoraan heitä vastaan suunnattu, vaikka kyseessä on koko Venäjän parinkymmenen tuhannen kilometrin rajaviiva.

Suomen itärajan lähellä, Taipalsaarella, oli kunnanjohtaja valmis miettimään verojen nostoa venäläisille, harvaan talossaan vieraileville kiinteistönomistajille. Jokunen eduskuntavaaleihin valmistautuva poliitikko yhtyi heti kuoroon. Kun kerran ne rajoittavat omistusta niin, eikö mekin, …tana.

Ja totta kai netti oli täynnä kovemmankin linjan uhoajia.

Kokoomuslainen ulkoministerimme tarttui asiaan diplomatian peruskeinolla, nootilla. Se sai itseään suuremmat mittasuhteet ja hän keräsi tällä virkansa edellyttämällä toiminnallaan irtopisteitä kansalaisilta. Ne tulevat vaalien alla aina tarpeeseen.

Omaan nilkkaan kolahtavinta Suomen Venäjän-politiikkaa on kuitenkin se, että vaadimme Venäjältä Suomeen tulevilta viisumin. Käytäntö on jostain ammoisilta ajoilta.

Viisumien vaatiminen on vähän kuin kauppias sanoisi asiakkaalleen, että täyttäkääpäs ensin tuo paperi, niin katsotaan, saatteko te ostaa tavaraa tästä meidän kaupastamme.

Suomi on venäläisille, etenkin pietarilaisille, kauppa ja me kaikki olemme omaa oksaamme sahaavia kauppiaita.

Suomi on venäläisille myös vapaa-ajan puuhamaa. Täällä voi talvisin harrastaa talvista liikuntaa hienoissa olosuhteissa ja kesällä mökkeillä, kalastaa ja pelata golfia.

Odottakaapas ja täyttäkää viisumi, kiitos, tai emme myy teille puuhamaapalveluja!

Venäläiset turistit tuovat Suomeen lisäkysynnän, jota ilman moni laskettelukeskus tai muu turistibisneksen tuottaja kaatuisi. Samalla voisi mennä nippu lähialueiden kioskeja, ruokakauppoja ja ravintoloita.

Samat venäläiset pitävät pinnalla monta suomalaista vaate- kulta- ja kenkäkauppaa. Bensakauppiaillekin heidän euronsa kelpaavat. Ilman heitä murenisi bruttokansantuote, kun kännyköitä emme saa enää ulkomaille vanhaan tapaan kaupaksi.

Ja tämän meitä rikastuttavan joukon tuloa maahan me rajoitamme ja sitä joukkoa edustustoissa sekä rajoilla seisotamme.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu