Heteromiesten viimeinen turvapaikka

Kun verkkoa selaa, löytää välillä todellisia helmiä – jopa politiikasta. Yksi sellainen osui silmään armeijaa käyvien nuorten toimittamasta Ruotuväki-lehdestä vuodelta 2004.
 
Jutun mukaan silloinen kansanedustaja Timo Soini sanoi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa seuraavasti: ”Asevelvollisuuden pitää säilyä. Vaikka armeija tekisi hyvää naisillekin, puolustusvoimat on heteromiehille viimeinen turvapaikka, jossa naiset eivät hypi silmille”.
 
Aika letkautus. Noh, se tuli silloisen pikkupuoleen nokkamiehen suusta poliittinen valovuosi sitten. Ei taitaisi tulla enää, sillä puolue pyrkii nyt tosissaan valtaan ja riveissä ei naisia liikaa ole.
 
Perussuomalaiset on äijäpuolue siinä missä vihreät ja SDP ovat naisten hallitsemia puolueita. Soinin vetämä puoluehallitus on yhtä äijävoittoinen kuin tyypillisen suomalaisen pörssiyhtiön hallitus konsanaan: naisia alle kolmannes on tänä päivänä heikko saavutus, jos sukupuolten väliseen tasa-arvoon ylipäätään mitään pyrkimystä on.
 
Puheenjohtajistossa vain yksi on nainen, kuten myös eduskuntaryhmässä. Puoluetoimistoa vetää mies ja sitten on tietysti vaalityömies Matti Putkonen, demareiden todellinen äijälahja perussuomalaisille.
 
Keskustan puoluekoneistossa on perussuomalaisten tapaan äijämeininki puheenjohtaja Mari Kiviniemestä huolimatta. Muualla on naisellisempaa tai sukupuolinäkökulmasta tasaisempaa, miten vaan. Esimerkiksi kypäräpappiajat taakseen kauan sitten jättänyt kokoomus on mies-nais-akselilla aika lailla fifty-fifty. Näin on asian laita myös Vasemmistoliitossa.
 
Ehdokaslistan rakentaminen huhtikuun vaaleihin ei ole ollut Soinin väelle sukupuolivinkkelistä eikä muutenkaan helppo nakki. Tulijoita gallupvoittajien kelkkaan on ollut ja taistelua paikoista on käyty kulisseissa kovaa. Tappion kärsineiden yksilöiden piirissä on nähty syitä puolueessa ja sen ihmisissä. Tätä leikkisää pikku puukottelua tosin on ollut liikkeellä viime aikoina muissakin puolueissa.
 
Loikkauksia ja puolueista eroamisia on nähty kaikkialla, mutta nyt ehdokaslistat alkavat olla kasassa. Soinilaisiin ei tainnut liittyä yhtään vihreää ilmastonmuutosuskoista naisloikkaria tai vasemmistolaista, seksuaalisia yhdenvertaisuusasioita ajavaa miestä. Eikä soinilaisia lähtenyt näihin heistä päin katsottuna kovin toisenlaisiin seuroihin ajamaan agendoja, joissa on etenkin monen naisen sydäntä lähellä olevaa liberaalia henkeä.
 
Mutta sen sijaan kantasuomalaisia heteroäijiä tulvi perussuomalaisiin keskustasta, demareista, kokoomuksesta ja muualta. He kipittivät kilvan mukaan puoluetyöhön ja potentiaalisiksi äänestäjiksi. Mistä näitä ukkoja oikein näin paljon onkaan riittänyt?
 
Koska perussuomalaisten kannatus on pomppinut gallupeissa jo 17 prosentin tietämillä, voidaan päätyä johtopäätökseen, että äänestämään valmiista kantasuomalaista, armeijan käyneistä heteromiehistä ehkä jopa joka kolmas tykkää Soinin retoriikasta. Ihan sama, onko tämä mies diplomi-insinööri, betoniraudoittaja tai työtön. Tai ateisti tai kirkonmies, EU-myönteinen tai EU-kielteinen.
 
Näiden vaalien ratkaisija onkin siis kaiketi tavallinen mies, se Tuntemattoman Rokkaa, Hietasta ja Koskelaa fanittava. Nämä jurot äijät ovat ehkä jostain syystä valmiita nousemaan nykymenoa vastaan, vaikka Suomen talous porskuttaa, leivän päälle on tarjolla muutakin kuin lauantaimakkaraa ja työsuhdeauto pelittää.
 
Aika tuuliviirejä nämä suomalaisäijät.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu