Urpilainen ajoi SDP:n kulmaukseen – avoliitto Soinin kanssa

Kun vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki niittasi torstai-iltana televisiossa puolueensa sataprosenttisesti hallitusrintamaan Eurooppa-politiikassa, alkoi näiden vaalien peruskuvio näyttää entistä selvemmältä. Jakolinja on keskustaoikeistolainen hallitus vastaan avoliitossa elävä oppositio, eli vasemmistolaiset SDP ja Vasemmistoliitto sekä kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset.

Ydinkysymys on tuki horjuville euromaille. Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto ovat olleet pitkään johdonmukaisesti hyvin jyrkkiä, eli ei tukea. Kristillisdemokraateilla on ollut sama henki.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on flirttailut vaalitentistä tenttiin soinilaisen ja arhinmäkeläisen eurokriittisen linjan kanssa. Eilen hän vahvisti hallitus-oppositio-jakolinjaa lausunnollaan, jonka mukaan ”Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu”.

Portugalin mahdollinen lainatakaus annetaan väliaikaisesta vakausrahastosta. Tähän rahastoon ei ole tiettävästi mahdollista neuvotella enää pankkien ja sijoittajien vastuuta. Näin Urpilainen on asemoinut puolueensa kulmaukseen, josta ainoalta ulospääsyltä näyttää vaalivoitto yhdessä Perussuomalaisten, Vasemmistoliiton ja Kristillisdemokraattien kanssa.

Oppositiota vastassa on nykyinen hallituskoalitio vaalitaistelussa pikku hiljaa yhteinäiseksi hioutuneena. Keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP tuskin saavat aikaan enää sellaista riitaa, etteivätkö ne sopisi hallitukseen myös vaalien jälkeen.

Mutta kenestä tulee pääministeri tämän asetelman perusteella? Jos oppositiorintama voittaa, suurempi puolue saa paikan eli pääministeriksi nousee Urpilainen tai Soini. Jos hallitusrintama voittaa, nimi on Mari Kiviniemi (kesk.) tai Jyrki Katainen (kok.).

Ikävää on, että tässä spekuloimaani asetelmaa ei kerrota äänestäjille avoimesti, eli aina sopii epäillä onko tällaista jakolinjaa edes olemassa. Siitä huolimatta arvuuttelen edelleen vaihtoehtoisten hallituspohjien linjauksia.

Jos nykyinen hallituspohja jatkaa, saavat ihmiset tutun ratkaisun uusilla höysteillä. Natoon ei mennä, Libyan kanssa ollaan varovaisia, edetään kohti yhtenäisempää Eurooppaa vaikka maksaisi mitä, pääomatulojen verotusta kiristetään, ansiotulojen verotukseen ei tehdä mitään merkittävää ja ydinvoimaloista ei tehdä uusia periaatepäätöksiä.

Demareiden ja Perussuomalaisten johtamasta hallituksesta voisi tietää ainakin sen, että Eurooppaan ja euroryhmään otetaan etäisyyttä ja rahaa ei ongelmamaille syydetä. Natoon ei myöskään varmasti mennä, Libya-linja olisi nykyhallituksen tavoin varovainen, rikkaita ja hyvätuloisia verotettaisiin ilmeisen ankarasti, köyhiä tuettaisiin merkittävällä perustulolla, eikä uusia ydinvoimapäätöksiä tehtäisi.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu