Kun avaruusolento Hakkarainen laskeutui Helsinkiin

Helsingin Sanomat teki ainakin omasta mielestään korkeaa poliittista journalismia tallentaessaan nettivideolle uuden kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen jutustelua.

Keskisuomalaismies höpötteli rennon ilmapiirin taitavasti luoneelle ammattitoimittajalle kuin kuka tahansa äijä kotoisassa Esson baarissa kahvia tai pilsneriä hörppiessään.

Mutta sitten tuli Hakkaraiselle kylmä suihku. Tuo hetken jo niin luotettavalta vaikuttanut etelän media innostui, kun se havaitsi hänen käyttäneen julkisessa keskustelussa hyvin epäkorrektia n-sanaa; pitihän se arvata, tuommoisia juntteja ne ovat. Junttivaalit, näinhän oli sanonut myös ex-pääministeri Paavo Lipponen.

Joutuipa puolueen puheenjohtaja Timo Soini muistuttamaan tuoreelle kansanedustajalle, ettei tuommoinen puhe enää passaa tässä uudessa korkeassa virassa. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pyysi valtakunnansyyttäjää tutkimaan Hakkaraisen lausunnot. N-gate oli valmis.

Ei perushelsinkiläinen enää ymmärrä n-sanoja viljeleviä hakkaraisia, ei edes espoolainen. Heistä on tullut pääkaupunkiseudun omistusasunnoissa asuville avaruusolentoja ja tv:n sketsihahmoja. Nyttemmin heistä tehdään myös Youtube-vitsejä.

Hakkarainen yritti pelastaa kasvonsa vetoamalla maalaisuuteen. Tähän keksi heti tarttua isäntäpuolue keskusta, jonka mukaan kyse on maalaisuuden pilkkaamisesta. Voiko päivänpolitiikka enää saada kornimpia muotoja?

Helsingissä ei näissä vaaleissa äänestetty hakkaraisia. Vilkaisu paikallisiin tuloksiin auttaa ymmärtämään sitä juopaa, joka maakuntien ja valtakunnan kansainvälistyneen keskuksen välille on syntynyt. Täällä perussuomalaisten ajatuksista viehtyneetkin äänestivät filosofian tohtoria, korrektia komisariota ja Helsingissä Euroopan mestaruutensa juossutta urheilijaa, kun harkitusti maalaisuutta huokuvaa Espoon iivisniemeläistä Soinia saattoi tunnetusti äänestää vain Uudellamaalla.

Juha Väätäisessä on Helsingistä läpimenneistä perussuomalaisista eniten Hakkaraisen tyyliä, mutta hänkin voi kiittää paikastaan tohtori Jussi Halla-ahoa. Muistaa sopii, että esimerkiksi RKP:n riveissä rannalle jäänyt perusstadilainen Jörn Donner sai parituhatta ääntä enemmän kuin Väätäinen.

Helsingissä kokoomus napsi yli kaksi kertaa niin paljon ääniä kuin perussuomalaiset. Myös demarit sekä vihreät olivat selkeästi jytkypuoluetta suositumpia. Tämä siis keskimäärin, mutta Jakomäen lähiössä perussuomalaiset olivat suurin ja kaunein. Kontulassa sekä Vuosaaren ja Myllypuron yhdellä äänestysalueella puolue oli hyvä kakkonen heti demareiden jälkeen.
Kerrostalolähiöissä siis Soinia, Halla-ahoa ja Hakkaraista ymmärretään. Katsaus muihin kaupunkeihin kertoo samaa kieltä. Vaikkapa Lahden hurjamaineisessa Liipolassa ei ollut Soinin puolueen voittanutta.

Mutta olivatko Soini ja Halla-aho profeettoja omalla maallaan? Eivät olleet. Eiralaiset eivät antaneet Halla-aholle kuin jokusen äänen ja espoolaiset äänestivät kolme kertaa mieluummin kokoomusta kuin perussuomalaisia.

Yksi asia minun teki vielä mieli katsoa noista paikkakuntakohtaisista tuloksista. Miten Soinin puolue pärjäsi Lapualla, tuossa oikeistolaisuuden tyyssijassa, jonka kansanvaltaan kyllästyneet maalaismiehet flirttailivat fasismin kanssa 1930-luvulla?

Kyllä Lapuallakin jytkähti, mutta maan keskiarvoa vähemmän. Kokoomus oli ykkönen ja keskusta selvä kakkonen. Jopa kristillisdemokraatit kolkuttelivat perussuomalaisten kannassa.

Olisiko tämä jo lopullinen todiste siitä, että kyse ei ole mistään historiasta kumpuavasta liikkeestä vaan omintakeisesta Iivisniemen liikkeestä yleiseurooppalaisella muukalais- ja islamkammolla höystettynä?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu