Tässä leikissä Mari Kiviniemi siivoaa pöytänsä ja liittyy kokoomukseen

Kohuvaalirahoittaja Arto Merisalo sen ensiksi sanoi: fuusioikaa keskusta ja perussuomalaiset. Näin nämä puolueet palaisivat siihen tilanteeseen, joka vallitsi ennen kuin Timo Soinin oppi-isä Veikko Vennamo riitautui maalaisliittolaisen johdon kanssa ja perusti Suomen pientalonpoikien puolueen, sittemmin SMP:nä tunnetun.

Oltaisiin kuin ajan kultaamalla 1950-luvulla, jolloin taide oli kansantajuista ja homoseksuaalisuus rikollista.

Nykyisillä kannatuksilla puoluetta kannattaisi yli kolmannes suomalaisista. Kannatus tulisi etupäässä kehäkolmosen tuolta puolen. Näin puolueen nimeksi voisi palauttaa maalaisliiton, mutta johto keikahtaisikin asia-linjalaisilta käenpojalle, uuden ajan SMP:lle ja sen suurelle johtajalle.

Päämaja voisi säilyä Helsingin paraatipaikalla, Etu-Töölön Apollonkadulla. Keskustan ei tarvitsisi myydä tiloja, joihin sen puolueväki on tykästynyt. Tutkimus-, tiedotus- ja muun väen ei tarvitsisi puhdistaa työpisteitään, vaan he siirtyisivät uuden firman palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Maakunnissa uusi puolue voisi ottaa käyttöönsä keskustalaisten vanhan organisaation.

Tunnetuista keskustapoliitikoista uuteen maalaisliittoon istuisivat erinomaisesti ainakin Jarmo Korhonen ja Paavo Väyrynen, koska heille EU on peikko ja puheenparressa vielä riittävästi murretta jäljellä. Etelään ja eurooppalaisuuteen jo syvälle integroitunut Mari Kiviniemi siivoaisi pöytänsä heti fuusiouutisen kuultuaan ja liittyisi kokoomukseen.

Voisi uuden puoleen nimi olla myös Pohjoisen liitto. Sen puoluelehdeksi sopisi ainakin nimensä puolesta Pohjolan Sanomat, johon kaikki maakunta- ja aluelehdet kehäkolmosesta ylöspäin liitettäisiin. Itseoikeutettu päätoimittaja olisi Timo Laaninen, maalaisliittolainen lehtimies henkeen ja vereen. Voisi se puoluelehti olla nimeltään myös Maaseudun tulevaisuus.

Jos maaseudun puolueiden liitto toteutuisi, seuraisi siitä kilpailijakentässä fuusioiden sarja, aivan kuten 1990-luvulla Suomen pankkikentässä, jossa nyt on siirrytty kolmen suuren aikakauteen viidestä keskisuuresta.

SDP:n ja vasemmistoliiton yhdistyminen olisi ensimmäinen liikahdus maalaisliiton vastustajien kentässä.

Vassarit saisivat kolmanneksen puoluehallituspaikoista ja demareille menisi kaksi kolmannesta. Suomen demokraattiseksi liitoksi nimensä vaihtaneen puoleen puheenjohtajaksi nimettäisiin Suomen ainoa todellinen demokraatti, Paavo Lipponen. Ääniä puolue saisi kansalaisilta noin kolmanneksen.

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäelle annettaisiin uudessa puolueessa puoluesihteerin virka ja muutama vapaalippu Suomen futismaajoukkueen otteluihin. Politiikan linjauksia ei tarvitsisi muuttaa yhtään mihinkään, koska ne muuttuvat vasemmistoleirissä joka tapauksessa tilanteen mukaan.

Tässä vaiheessa kokoomuksessa hätäännyttäisiin. Se olisi jäänyt kahden suuren varjoon. Oikeistokentässä alkaisivat ankarat neuvottelut, joita vetäisi investointipankkiiri Björn Wahlroos, molemmilla kotimaisilla. Suomen ruotsalainen kansanpuolue liitettäisiin kokoomukseen vaihtosuhteella 50 – 50 ja puheenjohtajaksi nousisi Stefan Wallin.

Pelimies Wahlroos onnistuisi saamaan oman miehensä, Wallinin, fuusiopuolueen johtoon sillä, että RKP-osapuoli lupaa puoluelehti Nykypäivän pysyvän suomenkielisenä ainakin vuoteen 2020. Hufvudstadsbladetissa julkaistaisiin lisäksi kerran kuussa yksi takakansi suomeksi, eli diili näyttäisi vanhasuomalaisten näkökulmasta herkulliselta.

Yhdistyneen oikeistopuolueen nimeksi tulisi lopulta Suomenruotsalainen oikeistoliitto, joka olisi kooltaan vielä maalaisliittoa ja demokraattiliittoa pienempi. Tarvitaan siis lisää fuusioita. Neuvottelut kokoomuksen vanhan puisto-osaston eli vihreiden kanssa olisivat vaikeat, koska ydinvoima olisi esteenä.

Puistoporukka saataisiin kuitenkin houkuteltua mukaan lupaamalla pysyvä erivapaus äänestää tyhjää puoluevaltuuston kokouksissa aina, kun aiheena on fissioydinvoima.

Vihreiden avulla oikeistoliitto pääsisi taistelemaan Suomen suurimman puolueen tittelistä vaaleissa 2015. Ratkaisevaan asemaan nousisivat yllättäen ainoaksi jäänyt pienpuolue kristillisdemokraatit, jota kukaan ei ollut muistanut pyytää mukaan fuusioleikkiin.

Pieneksi ja yksinäiseksi olonsa tunteva Päivi Räsänen panisi puolueensa hiljaiseen myyntiin Aleksanterinkadun pankkiireille ja katsoisi, kuka kolmikosta maksaa eniten.

Tarjouksia ei kotimaasta kuuluisi, mutta sitten tärppää. Muuan Angela Merkel Saksasta on ottanut yhteyttä pankkiireihin ja luvannut ottaa saksalaispuolueelta nimensä napanneen suomalaispuolueen hoteisiinsa. Ehtona on, että se lupaa äänestää Suomen eduskunnassa aina Saksan emopuolueen ohjeiden mukaisesti. Merkel puolestaan lupaa junailla Riihimäestä Suomen uuden pääkaupungin.

Paketti on valmis.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu