Siellä jytky, täällä jytky – ja sitten se kone hyytyi

Rikkaiden pohjoiseurooppalaisten maahanmuuttovastaisuus, eurokriittisyys ja islamofobia tulevat seuraavaan isoon testiin runsaan kahden viikon kuluttua, kun tanskalaiset valitsevat itselleen uuden parlamentin.

Asetelma on kutkuttava. Puoluekartta on sirpaleinen kuten meillä: on sosialistia, keskustalaista, liberaalia, konservatiivia ja tietenkin sikäläinen versio perussuomalaisista, kansanpuolue Dansk Folkeparti. Viimeksi mainittu on onnistunut Pia Kjærsgaardin aikaansaaman vuoden 2007 jytkyn jälkeen kietomaan maan keskustaoikeistolaisen vähemmistöhallituksen pikkusormensa ympärille.

Perustanskalaiset eivät eroa perussuomalaisista käytännössä missään. Ajattelutapaan kuuluu, että Euroopan unioni on mäntti, maahanmuuttajat vielä mäntimpiä ja islam uskonnoista mäntein. Viimeksi mainitussa perustanskalaiset ovat ehkä vähän perussuomalaisia suorempia.

Takaisin vaaliasetelmiin: viikon takaisessa ennusteessa perustanskalaisten kannatus putosi peräti 11 prosenttiin edellisvaalien 14 prosentista. Maahanmuutosta ei ole tällä kertaa oikein syntynyt väittelyä, eikä euron kriisikään kosketa tanskalaisia samalla tavalla kuin suomalaisia. Juutit kun eivät lähteneet mukaan suoraan euroon, vaan tekivät sen epäsuorasti kytkemällä kruununsa yhteisvaluuttaan.

Tanska ei ole siis mukana Kreikka- ja muissa talkoissa, mutta siitä huolimatta sen taloudessa menee päin hemmettiä. Maa on luiskahtanut jopa taantumaan tänä vuonna, asuntojen hinnat ovat laskeneet yhtä soittoa muutaman vuoden, sen yritykset ronkuvat Suomestakin entistä pitempiä maksuaikoja ja julkinen sektori syö enemmän kuin tienaa.

Ei ole mitenkään yllättävää, että oppositiossa olevat sosialistit keräävät juuri näissä oloissa lisää kannatusta ja ovat matkalla kohti vaalivoittoa. Ehkä suomalaisittain ajatuksia herättävää on kuitenkin se, että pelkkä talouden alamäki ei ruoki populisteja Tanskassa. Jos maassa olisi käytössä euro, asetelma olisi varmaan jytkähtävämpi.

Myös Ruotsissa ja Norjassa on oikeistopopulismi hieman nuukahtanut. Ruotsissa eivät uusnatsitaustaiset Ruotsidemokraatit pääsisi enää edes yli äänikynnyksen. Norjassa siirtolaisvastaisen edistyspuolueen kannatus on hiipunut samalla, kun järjettömän terroriteon kohteeksi joutuneet sosialidemokraatit ovat nousseet gallupeissa.

Sveitsissä, jota monet perussuomalaiset ihannoivat suorine kansanäänestyksineen, on perussveitsiläisyys kuitenkin yhä voimissaan. Maan suurin parlamenttipuolue, poliittisten vastustajien junteiksi haukkuma, SVP saisi tällä hetkellä yli neljänneksen äänistä, eli lähes yhtä paljon kuin omassa superjytkyssään vuonna 2007. Tällä puolueella on muuten tausta paikallisessa maaseudunpuolueessa, mutta kannatus pomppasi vasta sen otettua 1990-luvulla linjakseen euroskeptisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden.

Kaikkia eurooppalaisia oikeistopopulisteja tuntuu ketuttavan, että heidän ainutlaatuisuuttaan verrataan joihinkin tosiin. Puolueet ovat niin innokkaita korostamaan omaa kansallisuuttaan, että edes muunmaalainen sisarpuolue ei kelpaa kaveriksi, jos se koetaan omalle kannatukselle haitalliseksi. Imagovammainen ja hyljeksitty Ruotsidemokraatit lienee tästä paras esimerkki.

Mutta onko tämä eliitin vastustamisesta ammentava eurooppalainen liike jo väsähtämässä tultuaan jälkijunassa Suomeenkin? Jos on, voivat monet perinteisemmän tyylin politiikantekijät palata ehkä takaisin omille mukavuusalueilleen, mikä pahimmillaan tarkoittaa vaalirahatörkyilyn kaltaista omaneduntavoittelua.  Ranskalainen politiikantutkija Jean-Yves Camus sen laittamattomasti sanoo: ”Maalaisjärki toimii aina vastalääkkeenä poliittisten eliittien luonnolliselle turmeltuneisuudelle”.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu