Paavo syntyi uudelleen netissä, nyt alkoi mediapeli

Paavo on tullut takaisin. Se toinen Paavo, se haukutumpi, se jalasmökimpi, se vitsinäkin pidetty, se Väyrynen.

Siitä on olemassa todistusaineistoa. Julistavin todiste oli Ilta-Sanomien viime viikonloppuna julkaisema presidenttigallup. ”Yllätysnousu”, kertoivat kissankorkuiset kirjaimet ja hevosenkokoinen kuva, kun kannatusta oli ilmaantunut kahdeksan prosenttia. Saman verran kuin Timo Soinille ja neljä yksikköä vähemmän kuin sille toiselle Paavolle, Lipposelle.

Vaikka Sauli Niinistön kannatus on samaisen kyselyn mukaan peräti 54 prosenttia, Paavon nousu on yllätysnousu. Merkillepantavaa on, että jo lähes joka toinen keskustalaisista on taipunut paitsiossa olleen miehen taakse ja perussuomalaisista joka kuudes.

Paavon halu irrottaa Suomi eurosta, hänen ministeriaikainen paskalakikritiikkinsä edustamaansa hallitusta vastaan ja Nato-vastaisuus purevat. On näkynyt verkkokommentteja, joiden mukaan Paavon tekemisten kriittinen kuvailu takavuosina oli Helsingin Sanomien ja muiden etelän tiedotusvälineiden tarkoitushakuista propagandaa.

Paavon esiin tuoma käsite mediapeli on saanut uudet, usein kasvottomat, levittäjänsä. Äijäporukat ovat liikkeellä.

Vielä pari vuotta sitten ei kukaan olisi uskonut, että juuri Paavo hallitsee mediapelin verkon avulla. Hän pitää blogia, jota jopa etelän media seuraa kiinnostuneena. Ehkä komein voitto mediapelissä on se, kun hän esitti blogissaan kruunua Suomen valuutaksi. Viesti levisi tv-uutisia myöten.

Valtaosa muista ehdokkaista on onnistunut käyttämään interenetiä vähemmän hyväkseen.

Niinistön tukijoukot toki ovat saaneet ehdokkaansa bloggaamisen lisäksi Facebookiin. Siellä hän kertoilee talonsa maalämpöprojektista ja muista tärkeistä asioista, missä on tiettyä pyrkimystä barackobamamaiseen sosiaalisen median hyödyntämiseen. Blogissaan Niinistö on kertonut 3,5 kilon laihtumisestaan ja arvostellut länsimaita velkakriisin hoidosta.

Pekka Haavisto on ainoa ehdokas, jolla olen nähnyt Twitter-tilin, mutta päivitysväli on harva ja tyylilaji poliittisesti mitäänsanomaton. Timo Soini, jonka mahdollinen presidenttiehdokkuus oli tätä kirjoitettaessa täysi arvoitus, pitää blogia ilman kommenttimahdollisuutta, mikä on vähän sulkeutuneempi malli verrattuna Paavo V:hen.

Paavo Lipponen sen sijaan karttaa nettiä: ei ole näkynyt blogia, Facebook-läpänheittoa tai Twitter-tiliä. Kun tuntemani toimittaja soitti hänelle kysyäkseen kommenttia yhteen Niinistön blogiin, oli vastaus tyly: ”En ole bloggaajien kommentaattori”. Ei hän tosin kommentoinut viikonloppuna myöskään Ilta-Sanomien presidenttigallupia, eli vanhankin median kanssa on suhde enempi yksipuolinen.

Mutta yllätys-Paavo on tullut siis myös internetiin, lähinnä kolumnien jakelijaksi, ei hänkään siis varsinaiseksi nettikeskustelijaksi. Palstoilla miestä hehkutetaan varteenotettavana ehdokkaana, aivan kuten perussuomalaisia pidettiin verkossa varteenotettavana puolueena jo kauan ennen kevään vaaleja. Noissa vaaleissahan etenkin keskustalaiset ja vihreät kielsivät perussuomalaisten nettisuosion katkeraan vaalitappioonsa asti.

Ilta-Sanomien gallupia pidän melko vahvana signaalina Paavon noususta varteenotettavaksi kilpailijaksi presidentinvaalien toisen kierroksen toisesta paikasta. Mutta on myös heikkoja signaaleja. Miltä kuulostaa Uuden Suomen nettikysely, jonka mukaan Paavo oli nyt alkuviikosta jo Saulia suositumpi lähes 40 prosentin kannatuksellaan?

Tiedän, se on vain nettikysely, jossa tietyn aatesuunnan kansalaiset ovat tietenkin vain masinoineet joukkonsa liikkeelle. Tällaisten kyselyjen täydellisen epäluotettavuuden vuoksi pitää aina poistella varmistimia ja panna sotilasjuntta asialle.

Sellaista on nykyaikainen mediapeli.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu