Tiitisen lista

Vakoilusta takavuosina epäilty, mutta oikeustaistelunsa voittanut Alpo Rusi jatkaa uudessa kirjassaan Tiitisen lista (Gummerus, 2011) menneisyyden ja nykyisyyden sekoittamista tavalla, josta ei ota susikaan selvää.

Selvää on, että DDR:n pahamaineinen Stasi toteutti Suomessa tärkeimpiä tehtäviään Aufklärungia, siis tiedustelua ja Abwehriä, siis vastavakoilua. Toinen asia, joka on varma, on se, että itäsaksalaisilla vakoilijoilla oli paljon suomalaiskontakteja niin valtakunnan huipulla kuin hieman alemmissakin kerroksissa.

Suomi eli idän ja lännen rajamaastossa, mikä altisti monet suomalaiset höpöttelemään vieraan vallan henkilöille sitä sun tätä. Tätä tiedonvaihtoa harjoitettiin sujuvasti 1990-luvun taitteessa romahtaneen kommunistiblokin edustajien lisäksi tietysti myös länsivakoojien kanssa. Jotkut päätyivät arkistoihin ja henkilökortteihin ilman, että tekivät mitään kummallista.

Itätiedonvaihdosta jäi elämään kuuluisa Tiitisen lista. Sille oletetaan kuuluvan noin 18 suomalaista, joiden joukossa olisi henkilöitä kaikista keskeisistä puolueista sen lisäksi, että siellä olisi vähemmän nimekkäitä Stasin värväämiä suomalaisagentteja.

Entinen Supo-johtaja Seppo Tiitinen oli saanut nimilistan vuonna 1990 suoraan saksalaisilta, jotka olivat antaneet sen hänelle siksi, että stasilaisen kasaamalla listalla olijat saattaisivat olla lännelle haitallisia. Tiettävästi presidentti Mauno Koiviston nähtyä listan se suljettiin kassakaappiin.

Tämän jälkeen listan sisällöstä on esitetty lukuisia arvailuja. Tutkija Rusi veti eilen peliin ex-pääministeri Kalevi Sorsan niin sanottuna varmana tietona. Hän oli kuullut asian Supon edesmenneeltä osastopäälliköltä juuri ennen miehen kuolemaa.

Sama mies oli Rusin mukaan kertonut, että ”Sorsa on ajojahtisi takana. Kun muistat tämän, monet asiat aukeavat”.  Kuulostaa Agatha Christieltä tai J.K. Rowlingilta enemmän kuin suomalaisen politiikan tai oikeuslaitoksen toiminnan kuvaukselta.

Voisiko Kalevi Sorsa olla Suomen historian todellinen pahis, Voldemort? Siis demareiden entinen puheenjohtaja, Suomen pitkäaikaisin pääministeri ja ulkopoliittinen supervaikuttaja, tuo sympaattisen oloinen filosofi olisikin ollut susi lampaan vaatteissa.

Vai voisivatko nämä keskustataustaisen diplomaatin löydöksetkin olla monin osin pelkkää potas…, anteeksi politiikkaa? Ja kuinka paljon ne kertovat Supon sisäisistä henkilöväännöistä?

Jostain syystä myös demareiden presidenttiehdokas Paavo Lipponen saa osansa tässä melkoisessa syyllistämiskarnevaalissa. Jotta lähihistoria ja nykyisyys oikein menisivät solmuun, muistutetaan kirjassa siitäkin sinällään tarinaan kuulumattomasta asiasta, että Lipponen oli ”valitsijan paikalla”, kun Kreikka hyväksyttiin euroon. Samassa yhteydessä nousee esiin termihirviö Euroopan integraation perestroika, mitä ainakaan minä en tajua.

Mutta keitä sillä Tiitisen listalla sitten on? Lähihistorian poliittisia salaliittoja jo pitkään penkonut henkilö sen minulle on kertonut: siellä on ainakin kolme entistä Suomen pääministeriä, yksi ex-ulkoministeri, yksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan takavuosien vaikuttaja ja kansainvälisen suuryrityksen johtaja.

Aivan varmasti, uskokaa pois. 🙂

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu