Väyrynen kylvää pelkoa – "Lopullinen kuolinisku jytkylle"

Ei olisi kukaan uskonut vielä puoli vuotta sitten, että Paavo Väyrynen (kesk.) tulee ja mullistaa koko suomalaisen poliittisen kentän. Hän on mies, joka pysäytti presidentinvaaleissa jytkyn, alkoi haastaa keskustajohtoa ja pani siinä sivussa Pekka Haaviston (vihr.) kanssa SDP:n pohtimaan syntyjä syviä.

Väyrynen teki sen kansansuosiolla, joka oli vaaleissa lähes kaksi kertaa Timo Soinin (ps.) vastaavaa suurempi, liki kolme kertaa Paavo Lipposen (sd.) verran ja merkittävämpi kuin koko keskustalla eduskuntavaaleissa 2011.

Nyt vaalien jälkilöylyissä on saatu tietää, että Soinin puolueessa kuhisee. Järeästi esiin on astunut kurikkalainen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala, mutta supatusta piisaa. Kentällä on kova huoli siitä, että Väyrynen kävi keräämässä Soinin nenän edestä pisteet kotiin viime eduskuntavaalien jytkymaakunnissa, jopa Uudellamaalla, kuten hän itse viime perjantaina Pressiklubissa riemuitsi.

Halla-aholaista kaupunkisiipeä Väyrynen ei uhkaa, mutta se onkin maakuntien miesten toinen huoli. Maahanmuuttajien torjumista ykkösagendanaan pitävä ryhmä saattaa saada henkisen yliotteen perussuomalaisissa ja siitä eivät SMP:n pientalonpoikaisia arvoja vaalivat kaikkialla pidä.

Niin paljon kuin moni perussuomalainen Väyrystä ihaili presidentinvaaleissa Pekka Haaviston haastajana, nyt voikin tulla samalta mieheltä kylmää kyytiä kuntavaaleissa ensi syksynä. Väyrynen uhosi Pressikubissa kykenevänsä antamaan ”lopullisen kuoliniskun jytky-ilmiölle”.

Mari Kiviniemen tilanne on Väyrysen vaalimenestyksen myötä outo. Hänen keskustalaisen citypuolueensa hetkellinen pelastaja ei tyytynytkään yhteen ilmaiseen ulkomaanmatkaan, vaan päätti haastaa eduskuntavaaleissa horjahtaneen puoluejohdon. Kesällä voi tulla sen kannalta pahimmassa tapauksessa lähtö.

Keskustan oppositiovoimista intoa puhkuu jo entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja jopa vuoden 2007 rahanjakovaalien pääjehu Arto Merisalo lyö rumpua Väyrysen puolesta.

SDP:ssä on pulmia siinä missä keskustassa ja perussuomalaisissakin, ja niitä syvensi Paavo Lipposen epäonnistuminen presidentinvaaleissa. Bisnes- ja mediamaailmasta oppinsa ammentanut Mikael Jungner ei istunut muottiin ja lähtee. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ehdi valtiovarainministerikiireiltään johtaa puoluetta ja niinpä todellinen johtajuus on taas Eero Heinäluomalla.

Kokoomuksessa surffaillaan kravatit olkapäillä suosioaallon harjalla, mutta ollaan huolestuneita SDP:n tilasta ja sen vähäisestä luottamuksesta pääministeripuolueeseen.

Viiden miljardin säästöt, kuntauudistus ja varuskuntaleikkaus pitäisi tehdä, mutta onko edes SDP:stä kaveriksi sellaiseen puhumattakaan pienemmistä hallituspuolueista? Ei taida porvareilla itselläänkään olla munaa moiseen päätösurakkaan, josta todennäköisinä pääpalkintoina olisivat heikentyvä kannatus kuntavaaleissa ja putoaminen suosion huipulta eduskuntavaaleissa 2015.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu