Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

”Mies se on hävinnytkin”, Sauli Niinistö sanoi vuonna 2006 hävittyään vaaleissa Tarja Haloselle. Kuusi vuotta myöhemmin, 1.3.2012, Niinistö on antanut juhlallisen vakuutuksen eduskunnan edessä ja astunut voittajana virkaansa.

Kokoomukselle Niinistön siirtyminen kansakunnan ykkösvirkaan on kaksipiippuinen juttu. Niinistö ei aja enää yhden puolueen asiaa, hänen tehtävänään on ajaa koko kansan asiaa. Tietysti hänen arvonsa ovat edelleen kokoomuslaiset, eivät ne muiksi muutu.

On kohtalon ivaa, että talousmies Niinistö astuu pahassa velkaantumiskierteessä olevan valtiolaivan keulille. Hän on mies, joka on varoitellut Suomen valtion velkaantumisesta kovin sanoin jo keväästä 2009 asti.

Niinistö sanoi Uuden Suomen 90-vuotisjuhlissa 25.2.2009, että silloisella menolla ”päädytään sellaiseen nelivuotiskauteen, jolloin leikataan vähintään yhtä paljon kuin leikattiin 90-luvun puolivälissä”.  Niin päädyttiin.

Lisäksi Niinistö arveli silloin, yli kaksi vuotta ennen kevään 2011 hallituskoukeroita, että Suomi tarvitsee vaikeaan tilanteeseen hallitusta, jossa ovat mukana oikeisto ja vasemmisto. Nyt hänen työkumppaninaan on juuri sellainen.

Viime vuoden eduskuntavaaleja seuranneena päivänä haastattelin Niinistöä ja hän kehitteli avainta silloiseen Suomen lukkotilanteeseen Portugali-tukiasiassa. Operaatioon tuli ottaa euromaiden lisäksi myös muut EU-maat ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n osuus piti olla operaatiossa suurempi.

Haluja tehdä politiikkaa oli siis kovasti jäljellä, vaikka hän oli jo käytännössä vetäytynyt eduskunnasta eikä ollut myöskään vielä pitkään aikaan presidenttiehdokas.

Tästä päivästä eteenpäin nähdään hänen halunsa osallistua politiikkaan Suomen tasavallan 12. presidenttinä. Millaisia muotoja se löytää, kun perustuslain puolesta valtaoikeuksiakin on entistä vähemmän?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu