Pahaa tahtovia on keskuudessamme, eikä edes korkea sivistystaso yksin suojaa suomalaisia

Jakub Kalensky Atlantic Councilista, ruotsalaistutkija Martin Kragh, norjalaisjournalisti Thomas Nilsen ja ruotsalaisjournalisti Patrik Oksanen ja Jessikka Aro tänään paneelissa.

Toimittaja Jessikka Aro on kirjoittanut merkittävän teoksen Putinin trollit (Johnny Kniga, 2019), jossa hän kertoo vavahduttavasti suunnitelmallisista informaatiohyökkäyksistä ja nettivainoamisesta, jonka kohteeksi hän itsekin on kovimmalla tavalla joutunut.

Kirja julkaistiin tänään Helsingissä tilaisuudessa, johon oli saatu keskustelijoiksi kova kansainvälisen tason informaatiovääristelyyn erikoistunut osaajajoukko: tutkija Jakub Kalensky Atlantic Councilista, ruotsalaistutkija Martin Kragh, norjalaisjournalisti Thomas Nilsen ja ruotsalaisjournalisti Patrik Oksanen toimittaja Aron itsensä lisäksi.

Erilaisten operaatioiden kohteeksi olivat panelisteista joutuneet Kragh, Nilsen ja Aro, joiden tarinat kirjassa avataan hyvin. Turvallisuuspolitiikan ja etenkin vaikuttamismetodien kovat osaajat Kalensky ja Oksanen taustoittivat keskustelua.

Paristakin puheenvuorosta kävi ilmi, että infohyökkäys perustuu yllätykseen. ”Fast and furious” (nopea ja raivoisa), tiivisti Oksanen hyökkäysten tyylilajin.

Kalensky muistutti, ettei myöskään Suomessa, missä on korkea medialukutaito, ympäristö suojaa meitä informaatiohyökkääjiltä. Hän myös toi esille sen, että idästä tulevat infohyökkäykset tehdään läntisten some-jättien alustoilla, mikä on paradoksaalista.

Jessikka Aron kirja, jos mikä, nostaa näitä henkilöön käyviä hyökkäyksiä esiin. Tapahtumat alkoivat, kun Aro oli kirjoittanut Ylellä Venäjän some-vaikuttamisesta vuosina 2014–2015.

Aro kertoo kirjassaan, kuinka joutui sen jälkeen selaamaan ”tuhansia hallitsemattomasti leviäviä, minua itseäni koskevia rikosepäiltyjä keskusteluketjuja, juttuja, kuvia, pilkkameemejä, lauluja ja videoita”.

Aro raportoi feikkitileiltä saamistaan uhkauksista ja solvauksista Facebookille, Twitterille ja YouTubelle, mutta sai vastaukseksi ”Ei riko yhteisösääntöjämme”.

Nettihyökkäyksissä noudatetaan usein kaavaa, jossa vahingonteko tehdään niin, ettei myöskään lakeja nippa nappa rikota.

Aina tämä taiturointi ei onnistu. Kremlin ohjauksessa toimivalle RISI:lle työskentelevä Johan Bäckman sai lokakuussa 2018 yhden vuoden ehdonalaisen tuomion Jessikka Aroon suuntaamastaan vainoamisesta ja loukkaavasta toiminnastaan. Alustana oli Twitter.

Journalistisista säännöistä piittaamattoman MV-lehden pyörittäjä Ilja Janitskin sai puolestaan yhden vuoden ja 10 kuukautta ehdotonta 16:sta eri teosta liittyen julkaisunsa toimintaan.

Jessikka Aro määrättiin saamaan yhteensä yli 80 000 euron korvaukset. Tuomitut ovat valittaneet hovioikeuteen.

Toimittaja Aro on ollut poikkeuksellisen rohkea ja näyttänyt maailmanlaajuisesti esimerkkiä siitä, miten hyökkääjiä vastaan taistellaan. Hänen tänään julkaisemansa kirja palvelee sitä toivetta, että pahat nettiteot pitää dokumentoida, analysoida ja nostaa julkiseen keskusteluun.

Kansainväliset some-alustat eivät ole vielä täysin sisäistäneet vastuutaan vihapuheen, disinformaation ja suoranaisen vainoamisen levitysalustoina, vaikka ne ovat ottaneet askelia oikeaan suuntaan.

Toivottavasti noiden firmojen päättäjät lukevat Aron kirjan ja tajuavat, että vihan leviäminen on kaikkein kannalta tuhoisaa. Vihatoiminnan salliminen on kaukana läntisestä sananvapauden ideasta.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu