Sergei-It-tykki , vanhassa vara parempi – kaikki keinot käyttöön

Suomi on median julkaisemien tietojen perusteella lahjoittanut jonkun määrän alun perin neuvostoliittolaisia Suomeen hankittuja 23 Itk 61 ”Sergei” ( venäl. ZU-23-2) kaksoisilmatorjuntakanuunoita Ukrainalle.

Tuo on minusta hyvä veto puolustushallinnolta. Rahallisesti tykkien arvo ei liene enää kovinkaan suuri, mutta tulen teholtaan tykit ovat vielä arvokkaita niin ilmamaaleja kuin pehmeitä pintamaaleja vastaan.

Näkyyhän näitä ”vanhoja” tykkejä edelleenkin myös Venäjän asevoimien vaunuihin asennettuina Ukrainan sodassakin. Tulinopeudeltaan tykki on ”raju peli” , 2 x 17 laukausta sekunnissa. Ampumatarvikkeina panssariammuksia, panssarisytytysammuksia ja sirpalekranaatteja sopivasti patruunavyöhön sekoitettuna. Ampumatarvikkeita aseisiin löytynee vielä mittavasti maailmalta. Oma kokemukseni noista ampumatarvikkeiden toimintavarmuudesta oli kiitettävä. Eipä tullut monestikaan ”laukeamatonta”. Venäläinen osasi ainakin ennen tehdä laatutavaraa kun aseista ja ampumatarvikkeista oli kyse.

Tämän tykin merkitystä ilmatorjunnassa on vähätelty lännessä jo 70 -luvun puolelta alkaen. Kuitenkin, mm. Persian lahden ensimmäisessä sodassa 1991 brittilentäjien suurimpia stressejä oli suorittaa matalalentohyökkäyksiä lentokentille irakilaisten 23 mm tykkien valojuova-helvetin lävitse. Ainakin yksi Tornado-hävittäjä ammuttiin todistettavasti ZU-23-2 -tykin osumalla alas. Myös amerikkalaisilla A-10 rynnäkkölentäjillä oli karvaita kokemuksia ”Sergein” tulen tehosta.

Taitaa olla niin, että edelleen, tällä kertaa venäläiset lentäjät, kunnioittavat ”Sergein” tykin putkien suusta lähteviä panssariammuksia ja kranaatteja. Mieluummin lentäjä laukaisee lastinsa hieman kauempaa ja väistää, kuin ajaa kohti tappavaa valojuovapilveä, josta selviäminen on todennäköisyyslaskentaa. It-ammuksia ja -kranaatteja kun ei voi harhauttaa soihduilla, silpuilla eikä elektronisella häirinnällä. Kukaan ei ole vielä keksinyt, miten ammuksen ballistista lentorataa voitaisiin häiritä.