Vety pelastaa kaiken, mutta miten ?
Tänään, ke 29.12.2022, Kalevassa oli mielenkiintoinen artikkeli koskien vedyn hyödyntämiseen energian lähteenä:
”Vetyputkiverkosto iso haaste”, toimittaja Pasi Klemettilä ( netissä tämä Kalevan artikkeli näkyy vain netti-Kalevan tilaajille ).
Artikkelissa Oulun Yliopiston Terästutkimuskeskuksen ( CASR ) professori Jukka Kömi avaa niitä haasteita, jotka liittyvät vedyn kuljettamiseen putkistoissa. Vedyn ja sen kuljettamiseen ja varastoimiseen käytettävien putkien sekä säiliöiden materiaalien yhteensovittaminen näyttää oleva vielä melkoinen haaste. Eräs niistä haasteista on ns. HCI (Hydrogen Induced Cracking ) Vedyn aiheuttama krakkaus (HIC) on märkä-H2S-krakkauksen muoto, joka syntyy yleensä metallien korkeasta vetypitoisuudesta. Tämän ilmiön hallitseminen saattaa aiheuttaa mittavia kustannuksia.
ks. tarkemmin esim: https://www.bing.com/search?q=hydrogen+HIc&qs=n&form=QBRE&sp=-1&pq=hydrogen+hic&sc=10-12&sk=&cvid=318237071CF3417396E888887874AE65&ghsh=0&ghacc=0&ghpl=
Professori Kömi heittääkin ajatuksen siitä, että vedyn energia muutetaan vedyn valmistuspaikassa paikan päällä sähköksi ja johdetaan sitten käyttäjille sähköenergian muodossa. Tästä syntyykin sitten mielenkiintoinen näkökulma sille visiolle, että Pohjanlahden ja Perämeren alueelle rakennettaisiin tuhannen kilometrin vedynsiirtoverkko vuoteen 2030 mennessä ( siis seitsemässä vuodessa ! ).
Tuota artikkelia lukiessa tuleekin mieleen, että ennen kuin taas poliittisella rintamalla vihersiirtymän innostuksessa ja huumassa sekä joidenkin intressiryhmien rahoituksen pikavoittojen saalistuksen hengessä rynnätään tekemää mittavia rahoituspäätöksiä ( joidenka kustannukset perinteisesti lankeavat veronmaksajille ja kuluttajille ), niin todella perehdyttäisiin vedyn käytön, siirron ja varastoinnin kokonaisuuteen sekä niihin liittyviin teknisiin reunaehtoihin. Ettei sitten tulisi taas niitä yllätyksiä.
Muutamia googlaamalla löytyneitä linkkejä aiheeseen liittyen:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vetytutkimuksen-asiantuntijat-median-kaytettavissa-hiilidioksidipaastojen-vahentaminen-vaatii-siirtymaa-kohti-vetytaloutta?publisherId=57858920&releaseId=69953126
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163901/VNTEAS_2022_21.pdf?sequence=1&isAllowed=y ,
huom.
Tässä sivu 143 alaosa ja huomaa, että tässä selvityksessä ei puhuta mitään em. HIC -ilmiöstä, joka näyttää olevan metallurgian asiantuntijoiden mukaan yksi suurista vedyn siirron ja varastoinnin haasteista.
https://www.bing.com/search?q=hydrogen+HIc&qs=n&form=QBRE&sp=-1&pq=hydrogen+hic&sc=10-12&sk=&cvid=318237071CF3417396E888887874AE65&ghsh=0&ghacc=0&ghpl=&ntref=1
”hydrogen HIc” -haulla sain 52 700 osumaa.
Eli kyllähän tämä HIC -ilmiö näyttää olevan hyvinkin tunnettu.
Olen seurannut parikymmentä vuotta vetyteknologian kehittymistä (tai oikeammin polttokennoteknologian, onhan olemassa myös SOFC -kennot, jotka toimivat metaanilla, ja jotka saattavat olla ratkaisu suuremman mittakaavan, mutta jäykempään polttokennojen hyödyntämiseen esim. kaatopaikkakaasujen kautta).
Suomessa on fiksaannuttu liian tiukasti akkuautoihin. On jäänyt huomaamatta, että vetyporukka on vuosikymmenet kehittänyt sovelluksia maailman teknologiahuipulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka haluaa tontilleen tollasen
vetypommin, eiku siis varaston?Ilmoita asiaton viesti
Kerran saksalaiset täyttivät kurkun muotoisen kuoren vedyllä ja lentivät vetysukkula-ilmalaivan avulla ympäri Europpaa ja kävivät sitten Helsingin yläpuolella, kunnes vetykaasu syttyi palamaan ja lentäminen päättyi.
Vetysukkulaa nimitettiin keksijänsä mukaan ”Graf Zeppelin:ksi”.
1936. Heinäkuussa 1931 vetylaiva suoritti myös tutkimusmatkan pohjoisnavalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava sekaannus. Zeppeliinithän oli suunniteltu käyttämään heliumia, jonka vientiä Yhdysvallat kuitenkin rajoitti vuodesta 1925 lähtien.
LZ-129 Hindenburg se oli, joka tulipalossa tuhoutui. LZ-127 Graf Zeppelin ja LZ-130 Graf Zeppelin II pärjäsivät kohtalaisesti, kunnes Göring maaliskuussa 1940 päätti romuttaa ne ja kierrättää materiaalin tehokkaampaan käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos lisäyksestä! Juuri noin kävi.
Ehkä II maailmansota muutti matkustajien profiilia ja matkustusmarkkinoita.
Lentolaite toimi hyvin kuten saksalaisten suunnittelemat laitteet yleensä.
Ilmoita asiaton viesti
”Professori Kömi heittääkin ajatuksen siitä, että vedyn energia muutetaan vedyn valmistuspaikassa paikan päällä sähköksi ja johdetaan sitten käyttäjille sähköenergian muodossa.”
Tarvitaanko tällaisen asian keksimiseen professori? Eikö tämä vaihtoehto ole ollut kaikille toimijoille itseselvyys vetyputkiverkoston sijaan?
Toinen asia sitten on että miksei näitä ole jo käytössä. Onhan teknologia ollut hallussa jo ainakin 100 vuotta. Taitaa olla taloudellisesti kannattamatonta.
Ilmoita asiaton viesti
Tää tarttis olla hullunmyllyn rakentamisen ehtona, joka tolppa tuottaa samanverran sähköä 24/7/360.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ajatus.
Valmistetaan tuulimyllyn edullisella sähköllä vedestä vetyä ja happea ja muutetaan sitten vety takaisin sähköksi ja kuljetetaan kaapeleita myöten kuluttajille.
Nerokasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatushan tuon takana on se, että tehdään vetyä kun tuulee reippaasti ja tehdään siitä sitten sähköä kun ei tuule. Ongelma vaan on huono hyötysuhde ja kallis investointi.
Ilmoita asiaton viesti
Surkean hyötysuhteen takia tähänkin keksitään joku järjetön tukihimmeli jonka ”artisti” maksaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vedyn eri värien kilohinta ratkaisee. Kysy vaikka norjalaisilta.
Ilmoita asiaton viesti
”…Taitaa olla taloudellisesti kannattamatonta….”.
Riittävillä tukiaisilla mikään ei ole kannattamatonta. Täytyy vaan määritellä termi ”kannattavuus” uusiksi.
Ilmoita asiaton viesti
http://fi.lksteelpipe.com/news/the-hic-tested-carbon-steel-and-low-alloy-stee-41190173.html
Vähän konekäännetyltä haiskahtava artikkeli, mutta ilmeisesti kuitenkin asiapitoisuudeltaan kohdillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen oloissa eräs ratkaisu saattaisi lisätä hyötösuhdetta: tuotettaisiin sattumaenergiaa hyödyntävistä prosesseista kaukolämpöä. Eihän tuulisähkön varastointi vetynä ja sitten taas polttokennoissa vedyn muunnos sähköksi tapahdu 100% hyötysuhteella, mutta se hukkaanmenevä osuus on kaiketi pääosin lämpöä. Kaukolämmön tuotannon ei tarvitse olla ihan asutuksen vieressä, joten vetyräjähdykset eivät välttämättä olisi edes ikkunoita rikkovia.
Tämä kaukolämpöresepti toimisi toki vaikkapa turpeesta valmistetun nestepolttoaineen prosessiin.
Ilmoita asiaton viesti
Vety ei yleensäkään halua olla vangittuna, vaan pyrkii karkaamaan pienimmästäkin raosta. Vety on myös räjähdysvaarallinen aine.
Pitää unohtaa se idioottimainen vihreä siirtymä, jonka takia on rakennettu hirmuinen määrä haitallista sattumavoimaa tuulivoima ja rakennetaan edelleen.
Suomeen ei tarvita mitään vedynjakeluverkkoa, vaan lisää ydinvoimaa, ydinvoimaa ja vielä ydinvoimaa (Loviisa 3, Olkiluoto 4 ja Vaasa 1).
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä Suomessa ei ole mahdollista varastoida vetyä paineistettuna suolaonkaloissa kuten Englannissa tai Keski-Euroopassa aivan kuten maakaasua.
Ilmoita asiaton viesti
Maakaasua on melkoisen helppoa varastoida sekä kaasumaisessa muodossa, että nestemäisenä (LNG).
Maakaasun siirtoputketkaan eivät ole erityisen haastavia.
Vety puolestaan on ihan kokonaan eri asia.
Nestemäinen vety kiehuu (höyrystyy) lämpötilassa −252,87 °C. Eli vedyn saaminen nestemäiseen muotoon tarvitsee hirmuisen määrän energiaa, jäähdytyksen käsittämättömän kylmäksi ja suuren paineen alaiseksi.
On tosiasioista välittämätöntä haihattelua haitallisen sattumavoiman tuulivoima avulla tuottaa vetyä ja varastoida sitä pitkiä tuulettomia aikoja varten.
Ilmoita asiaton viesti
https://en.wikipedia.org/wiki/Underground_hydrogen_storage
Ilmoita asiaton viesti
Suurella rahalla on mahdollista tehdä melkein vaikka mitä – on ihan kokonaan eri asia onko se kannattavaa tavallisen veronmaksajan ja kuluttajan kannalta.
”Vihreän siirtymän” avulla meitä tavallisia veronmaksajia ja kuluttajia on kusetettu ihan perusteellisesti – ja kusetetaan edelleen.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan fysiikan lakeihin ja muihin koviin faktoihin – propagandan sijaan. Huom! Wikipediaan voi kuka hyvänsä kirjoittaa anonyymisti mitä hyvänsä.
Kuinka paljon tarvitaan energiaa muuttamaan sähköä vedyksi ja kuinka paljon energiaa muuttamaan vetyä sähköksi – ja mikä on niiden muunnosten kokonaishyötysuhde.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla Wikipediajuttu sekin,että puolet Saksan varastoidusta maakaasusta on juuri näissä suolakerroksen onkaloissa
Ilmoita asiaton viesti
Kuten jo sanoin, niin maakaasun varastointi on ihan kokonaan eri asia kuin vedyn varastointi.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä selvä. Pistä samalla viestiä norjalaiselle Equinorille. Voi olla, että ehtivät vielä perua projektinsa Englannissa.
Ilmoita asiaton viesti
Sähköllä tuotetun vedyn käyttäminen polttoaineena on aina enemmän tai vähemmän tehotonta…
Ilmoita asiaton viesti
Mikään ei muutu ilman yritysten panosta , siihen kuuluu myös riskinotto.
ThyssenKrupp on valmis riskiin.Alueeltaan viiden Monacon kokoinen tehdasalue aiheuttaa nyt 2,5% Saksan CO2 päästöistä.Mieletön projekti Duisburgissa
Valmista pitäisi olla 2045.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä uusiutuvan viherenergian käyttöönotossa riskinkanto on sujuvasti siirretty yhteiskunnan ( = kuluttajat ja veronmaksajat ) vastuulle. Vertaa vaikkapa Tuulimyllytukiaiset I ( virallisesti Uusiutuvaenergian syöttötariffi v. 2010 , Vanhasen II-hallitus , elinkeino ministeri Pekkarinen ja työministeri Tarja Cronberg, vih ).
”Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta”, 1396/2010, Allekirjoitukset: Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2010,
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Elinkeinoministeri
Mauri Pekkarinen
Tämän kustannukset yhteiskunnalle tulee kokonaisuudessaan 12 vuoden jaksolta olemaan sähkön markkinahinnasta riippuen 3 – 4 miljardia.
Ja uutta on pukannut tuulimyllypuolella: Tuulimyllytukiaiset II, Tuulisähkön preemio huutokauppa ( = mitkä tuulisähköfirmat suostuvat pienimmillä tukiaisilla tuottamaan sähköä ).
ks.
441/2018, Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2018
”Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain muuttamisesta”
https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180441#Pidm45053757374960
Eikä tuo tuulimyllyhuuma ole vähenemään päin:
Sitran asiantuntijat ovat visioineet, että vuonna 2050 kun Suomen tuulivoiman nimellisteho on rakennettu nykyisestä 5 000 MW:sta 47 200 MW:iin (= 30 x OL3:n teho ). Montakohan vedyn tuotantolaitosta ja säiliötä sekä säätövoimalaitosta tarvitaan tasaamaan tuota tuulisähkön huojuvuutta ? Vai hoidetaanko ”tasaaminen” kulutuksen joustolla ? Saa siinä kuluttajat (teollisuus, liikenne, kotitaloudet ) joustaa sähkön kulutuksessaan.
Ks. Sitra Sähköistämisen rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa , sivu 13, kuva 4.
https://www.sitra.fi/app/uploads/2021/09/sitra-sahkoistamisen-rooli-suomen-ilmastotavoitteiden-saavuttamisessa.pdf
Lainaus em. lähde, luku 2.5 Kustannukset kasvavat, jos tuulivoiman tai
kysyntäjouston täyttä potentiaalia ei hyödynnetä s. 20 , viimeinen lause:
”Kysyntäjouston tärkeys korostuu, sillä Suomessa kaasuvarastoja ja niille sopivia rakennuskohteita on rajallisesti. Jotta kysyntäjouston täysi potentiaali saataisiin käyttöön, saatetaan tarvita lisää kannustimia, informaatio-ohjausta sekä laajaa digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa.”
Jokainen voi arvata mitä nuo ”kannustimet” tarkoittavat kuluttajalle. Digitaalisista ratkaisuista puheen ollen, eikös edellisen hallituksen liikenneministerin visioissa koko Suomen autoliikenne, sen verotus ja taksitoiminta pitänyt uudistaa digitalisoinnilla ?
Tuotan informaatio-ohjaustahan me kansalaiset olemme saaneet jo reilun parin kymmenen vuoden ajan kun mitä milloinkin mullistavia vihervisioita ja maailman parannuskeinoja meille on mantran omaisesti mediasta ja poliittisen eliitin suunnasta syötetty. Siihen on liittynyt voimakkaasti myös suomalaisten energiaa käyttävien kuluttajien itseruoskinta ja tuhkan ripotteleminen päämme päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Katoppas vaan, kaikkien kirjoittajien kommentteja ei voikaan suositella, sydän ei aina syty…….no onnistuihan se kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Vety tulee kaatumaan viimeistään huonoon hyötysuhteeseen, jos muut ongelmat jotenkin ihmeellisesti pystyttäisiinkin ratkaisemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tekniikat ovat vielä sikäli kesken, että on vaikea sanoa mitään parhaasta tavasta. Joka tapauksessa sähkön varastoiminen millään tunnetulla tekniikalla on sietämättömän kallista (paitsi jos Lokan altaaseen ja ehkä Saimaaseen pannaan lisälaidat ja käytetään padotun veden potentiaalia varastona).
Kyse ei ole pelkästään hyötysuhteesta (joka on siis lähes kaikissa sähkönvarastointimuodoissa huono, niin myös veden pumppaamisessa ylämäkeen), vaan myös maksimivarastointiajasta. Monet varastointitavat ”vuotavat” liikaa…
Ja sähköautointoilijoita kannattaa hiukan tarkkailla siltä varalta, josko kyseessä olisikin suuri yhteiskunnallinen vedätys alan teollisuuden taholta. Vedätyksiinhän antaa mahdollisuuden yksimielisyyshakuinen poliittinen ilmasto.
Ilmoita asiaton viesti
Hydrogen induced cracking on suomeksi vetymurtuma, mutta tavallisesti puhutaan vetyhauraudesta, hydrogen embrittlement (HE). Nyrkkisääntö on, että mitä lujempi teräs, sitä alttiimpi se on vetyhauraudelle. Vedyn keveyden takia sitä käsittelevissä laitteissa kuten putkissa, pumpuissa ja venttileissä on oltava suuri paine, jotta jotain järkeviä kilomääriä pystyttäisiin siirtämään ja varastoimaan. Paine vaatii lujan teräksen ja vetyähän on siis paikalla.
Näinä aikoina puhutaan nesteytetystä maakaasusta LNG, että se on kallista nesteytyksen vaatiman alhaisen lämpötilan (-163 astetta) takia. Vety vaatii nesteytyäkseen vielä paljon alemman lämpötilan, -253 astetta, mikä on vielä paljon kalliimpaa.
Kuvitteellisessa vetytaloudessa on ratkaistava monia muita teknis-taloudellisia ongelmia, vetyvuotojen aiheuttamat räjähdysvaara yksi niistä.
Yleisesti voi sanoa, että vetytalous on helppo kuvitella ja vetyä on käytetty kauan pienessä mittakaavassa. Käytännössä on vaikea nähdä vetytalouden merkittävää osuutta missään lähimmän 20 vuoden aikana ja ennen kuin monet miljardit eurot on upotettu kokeiluihin, kehitykseen ja rakentamiseen.
Raudan valmistusta vedyllä on ajateltu, mutta kun maailman suuret raudanvalmistajat kuten Kiina, Intia, Venäjä, Etelä-Korea, Japani, Turkki, Brasilia jne tekevät rautaa koksimasuuneissa, ei elektrolyyttisellä vedyllä ole taloudellisia mahdollisuuksia.
Maakaasusta saatua vetyä käytetään raakaöljyn jalostamisessa ja vetyyn perustuen voidaan valmistaa kokonaan synteettisiä nestemäisiä polttoaineita, mutta jälleen, maakaasu ja öljy kilpailevat ylivoimaisesti, maakaasuvarannot ovat suuret ja öljyvarantojakin riittää vielä pitkälle. Investoinnit vetyyn estyvät tappiollisina.
Energia tulee perustumaan ydinvoimaan. Tuulivoimalla kehitettyä elektrolyyttistä vetyä voidaan tarvita erikoissovellutuksissa niin kauan kuin tuulivoimaa vielä pidetään yllä.
Ilmoita asiaton viesti
Koko vetytalous on pitkälti länsimaiden itsetuhoista toimintaa..
Ilmoita asiaton viesti
Sillä on siis kaikki menestymisen mahdollisuudet.
Ilmoita asiaton viesti
Idässä ollaan pidemmällä vieläpä aika paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä ei tiedetä muusta vedystä kuin vetypommi!
Ilmoita asiaton viesti