Tapaus E
Ylen ja valtamedian lempilapsi, joka on saanut erittäin paljon ruutu- ja mediajulkisuutta, on nyt vuoden hiljaisuuden jälkeen pyrkii uudelleen framille kertomalla psykiatrisista diagnooseistaan ja hoidoistaan.
Kysyinen herra E on profiloitunut rääpimällä ja herjaamalla vuosia.julkisuudessa madian myötävaikutuksella useita ihmisiä. Media juhli sanavalmista ja älykästä ”plogistia/journalistia” monin tavoin. Ruutuaikaa tuli koska mies edusti terävästi vallitsevaa Ylen, HS:n ja Almamedian arvomaailmaa.
Tulee vain mieleen, kuinka monta median etulinjan toimittelijaa ja asiantuntijaa on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa ja heidän julkisuuden juttunsa henkilökohtaisten ongelmien värittämiä. Valtamediaa asia ei häiritse, kun henkilö mania tai masennusvaiheessaan kirjoittelee vain oikeaa agendaa.
Luulen, että E päätyi psykiatriseen hoitoon nimenomaan työkuormituksen vuoksi, eikä siis ole ollut ns. hullun kirjoissa pitkähkön mediahistoriansa aikana.
Julkkistyyppinä E on ymmärtääkseni edustanut hyvinpärjäävää pintaliitäjää, jolta on irronnut iskulause tilanteeseen kuin tilanteeseen. Totta kai sellaiselle on somesidonnaisessa julkisuudessa tilaus. Ääntä mahtuu maailmaan!
Ilmoita asiaton viesti
”Luulen, että E päätyi psykiatriseen hoitoon nimenomaan työkuormituksen vuoksi.”
Samalla perusteella psykiatriseen hoitoon joutuisi yksi jos toinenkin. Etsi parempi meriselitys.
Ilmoita asiaton viesti
”…parempi meriselitys”:
– Hän sähläsi itsensä sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kumpi oli ensin… oire vai seuraus?
Eikös ole jo paha oire, että aikuinen mies alistuu viikosta ja vuodesta toiseen väsäämään toinen toistaan ilkeämmän jutun kanssaihmisistään. Samaa negatiivista jupinaa, aivan kuin olisi yli-ihminen ja mitkään säännöt eivät koskisi häntä. Kaikilla meillä kuitenkin pitäisi olla joku ihmisarvo ja yksityisyyden suoja.
Olin itsekin aluksi, että hei, näppärää sanailua, mutta kun jutut jatkoivat samaa, ilkeys syveni eikä mitään uutta ideaa löytynyt, lopetin lukemisen. Kaiholla muistelen ”sanan-seppoja ja ahteja”, jotka osasivat tehdä tuonkin niin, ettei menty henkilöön ja aina löytyi uusi näkökulma.
Ehkä sairastuminen oli oire piilevästä oikeuden mukaisuudesta. Kun on liian kauan ollut ilkeä toisille, jokin minän osa herää (olkoon vaikka omatunto) ja yrittää oikaista ajatusten vääristymän.
Vai onko syy vääristyneessä mediassa, joka sallii sivuillaan jatkuvan yksioikoisen ilkeilyn, ehkä jopa kannustaa siihen.
Tuskinpa ”Tapaus E” olisi kirjoittanut, jos kukaan ei olisi julkaissut– ja ehkä tärkein syy oli se, että ilkeydestä maksettiin aivan liian hyvin. Raha ja esillä oleminenhan näille on tärkeintä – ja tietenki se, ettei vain kukaan koskaan milloinkaan sanallakaan arvostele heitä. NOh, silloin siitä syntyy taas uusi entistä ilkeämpi ”kolumni” ja näin se homma etenee…
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, kenestä kyse.
Jotain yritetty tuoda esiin kärkevästi, joten kai tässä jotain merkittävää painotetaan. Mistä kyse, asian puolesta?
Itse arvioinut näitä näkemyksiä ja tuntemuksia enemmän suhteutuksen mukaantuomisen kohdasta. Eiköhän yksipuolisuus yleisesti, kutsu juuri tällaista? Vastataanko huutoon?
Ilmoita asiaton viesti
Juha Myllärinen #3350982:
Olet varsin oikeassa Juha, tavallaan ”sisäpiirijuttu” tää on. No names, mutta silti asiayhteys selkeni heti.
Kirjoittihan HS:n liitekin suuren jutun, jossa kyllä oli imelä maku. Siinä annettiin ymmärtää, että manian kourissa koheltaminen olisi ihan vaan kiva ja harmiton juttu vain. Ei se oikeasti ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kokonaisuus maniasta, tai isompienergisistä vaiheista, voi olla monipuolisempi ilmiö, kuin mitä siihen on tapana suhtautua.
Suhtautumisen yksioikoisuus itsessään, tuskin on paras kontribuutio tällaista tilaa ajatellen, jos jotain lieventävää olisi tarkoitus tuoda mukaan.
Moni tuottaja, voi olla tyypiltään ”pyrähtelevä”. Eläimissä esiintyy samaa, kun ladataan kunnolla, ja laakastaan.
Pointti oli vähän offtopiccia, tässä yhteydessä, mutta yksipuolisuutta ajatellen, liittymäkohtaa on.
Usein korostetaan yksipuolisuuden haittoja. Jopa ilmaisemalla yksipuolisuuden ja extremen yhteyttä myrkyllisyyteen, kun määrä olisi monessa se, joka tappaa, tai vinksauttaa pahasti.
Tasapainotus voi jokus olla sitä, mitä on se, josta tasapainotus saanut alkunsa. Korjaus voi olla jopa enemmän överiä, kuin mitä alkuaskeleet.
Mikä sitten tällaisen ääripäitä hakevan/ylittävän överikulun mekanismi voisi olla, yleisemmin. Ehkä on olemassa johonkin, jo olemassaolevaan malliin loksahtava juttu.
Ilmoita asiaton viesti