Kouluväkivalta vihdoinkin kuriin ottamalla kaikki keinot käyttöön

Se tapahtui taas. Eräs kansalainen halusi keskustella kanssani, kahden kesken. Arvasin aiheen – kouluväkivalta. Kansalaisen tarina oli läpensä tuttu. Perheen lapsi oli joutunut koulukiusatuksi, eikä mitkään toimet auttaneet, koulun toimintaan oltiin hyvin pettyneitä. Lopulta koulua oli pitänyt vaihtaa, kun mikään ei auttanut. Kiusattu lähti, kiusaaja sai jäädä.

Miksi näin tapahtuu kerrasta ja vuodesta toiseen? Eikö ymmärretä, kuinka vakavasta asiasta on kyse? On kyse väkivallasta, hyvin usein rikoksesta. Sen kitkemiseksi pitää tehdä kaikki voitava. Onko tehty? Millaista lasten oikeuksien turvaamista se on, jos emme tee kaikkeamme tämän asian kanssa? Peruslähtökohta on oltava se, että oivaltaa kuinka suurta inhimillistä kärsimystä kouluväkivalta aiheuttaa. On täysin sietämätöntä, että vielä vuonna 2020 tämän ongelman kanssa levitellään käsiä, eikä osata tehdä oikeita, toimivia, järeitä toimenpiteitä.

Listaan muutamia asioita, jotka ovat tekemättä:

  1. Yhteiset toimintamallit. Jokainen koulu saa tehdä omat toimintamallinsa ja suunnitelmansa. Se tarkoittaa sitä, että yhdessä koulussa ne toimivat, toisessa eivät. Näin voi olla samassa kaupunginosassa, vierekkäisissä kouluissa. Tämä on kaiken muun lisäksi erittäin suuri tasavertaisuusongelma. Koko kunnassa on oltava parhaat, toimivat toimenpiteet yhtenäisesti käytössä.
  2. Kukaan ei vastaa. Kun ei ole yhteisiä toimintamalleja, ei ole myöskään ketään, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti kouluväkivallan vastaisesta toiminnasta. Jonkun on vastattava toimenpiteiden kehittämisestä ja niiden noudattamisesta. Kouluväkivalta kehittyy, toimenpiteidenkin pitää kehittyä.
  3. Kaikki resurssit eivät ole käytössä. Kouluväkivallan suhteen tehdään jo nyt paljon moniammattillista yhteistyötä, mutta tärkeitä elementtejä puuttuu. Sovittelutoimi on erinomainen työkalu moneen kouluväkivaltatilanteeseen, varsinkin sellaisiin, jotka ovat paisuneet hankaliin mittasuhteisiin. Kaikki mahdolliset resurssit käyttöön ja ne on merkittävä toimintamalleihin ja strategioihin.
  4. Mittarit ja vaikutusarvioinnit. Miten voidaan toimia, jos ei tiedetä miten se vaikuttaa? Nämä ovat olennaisesti sidoksissa toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.
  5. Kukaan ei valvo kouluja. Nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaa vahingonkorvauksien hakemisen koulutuksen järjestäjältä, jos kouluväkivaltatilanteissa ei ole tehty riittäviä toimenpiteitä. Kunnat valvovat itseään. Se ei toimi. Ruotsissa ja Norjassa on riippumaton valvontataho, joka puuttuu tällaisiin tilanteisiin ja se on todettu hyvin tarpeelliseksi. Norjassa vahingonkorvaukset ovat olleet häkellyttävän suuria.

Mitään uutta ei tarvitse keksiä, kaikki on jo olemassa, kyse on siitä, että toimenpiteet ja suunnitelmat saatetaan ajan tasalle ja mahdollisimman tehokkaiksi. Kouluillekin tämän pitäisi olla helpotus, kukapa ei kunnon työkaluilla ja menetelmillä töitään haluaisi tehdä? Ja kaiken lisäksi nämä korjausliikkeet ovat varsin kustannusneutraaleja.

Tämä ei vaadi rahaa, vaan tahtoa. Löytyykö sellaista? Olen jättänyt näiden asioiden korjaamiseksi aloitteen Kuopion valtuustoon. Siinä on oivallinen tilaisuus mitata, mitä asialle tahdotaan oikeasti tehdä. Jokainen voi tehdä tälle asialle jotain. Voi aloittaa esimerkiksi allekirjoittamalla tuoreen kansalaisaloitteen, johon pääset tästä linkistä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7368

Marko Kilpi

Kansanedustaja Kirjailija Poliisi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu