Kouluväkivalta vihdoinkin kuriin

Keskustelu kouluväkivallasta käy kuumana jälleen. Voisi sanoa, että tämä on joka syksyinen ilmiö ja jo pelkästään se on kovasti surullista. Ilmiö ei ole minnekään kadonnut eikä vähentynyt, vaan ikävä kyllä siihen on tullut entistä vakavampia ilmiöitä.

Eihän tästä niin pitkä aika ole, kun esimerkiksi Koskelassa poikaporukka tappoi koulukaverinsa. Keskustelu kävi silloinkin hyvin kuumana, mutta taas ollaan tässä tilanteessa – lähtöpisteessä ja jossain mielessä sen takanakin.

Miksi tätä ilmiötä ei saada hallintaan? Aika monta syytä nostetaan esiin MOT:n ansiokkaassa dokumentissa. Nostan tähän syitä, jotka mielestäni ovat ne tärkeimmät:

1. Vanhemmuus. Se on näissä tapauksissa aivan liian usein hukassa. Ei olla lapsen tekemisistä ja elämästä kiinnostuneita. Ei aseteta rajoja, eikä sääntöjä. Lasten kasvatus tapahtuu kännykän kautta aivan jonkun muun toimesta. Pahimmillaan vanhemmat eivät ota millään tavalla osaa tilanteen hoitamiseen. Käytännössä se tarkoittaa oman lapsen hylkäämisestä hyvin vakavassa tilanteessa. Millaisen viestin se lapselle antaa? Kuka opettaa oikean ja väärän? Missä kulkee raja? Onko niitä ollenkaan?

Ratkaisu: vanhempien on otettava kannettavakseen se vastuu, mikä vanhemmuuteen kuuluu. Tätä ei voi oikein lainsäädännöllä pakottaa, tämä on vain yksinkertaisesti ymmärrettävä. Vanhempien tehtävänä on tuottaa myös pettymyksiä. Se kuuluu olennaisesti kasvattamiseen. Pitää olla rajoja ja rakkautta. Ilman niitä tulee ongelmia. Lasten perustarpeet ovat lopulta hyvin yksinkertaisia, mutta liian usein ne jää täyttämättä.

2. Koulut. On aivan selvää, että kouluilla on tänä päivänä valtavasti vastuita. Liian usein kasvatusvastuu jätetään täysin koulujen niskoille. Mutta kouluväkivaltatapauksissa koulujen pitää ottaa oma roolinsa ja kantaa vastuuta. Koulujen vastuulla on lasten turvallisuus ja hyvinvointi, kun lapsi on koulussa. MOT:n ohjelmassa kuulee aivan liian usein, kuinka koulu ei ole kantanut riittävästi vastuuta tai on vältellyt sitä kohtuuttomasti.

Ratkaisu: Pitää olla yhteiset toimivat toimintamallit, joita noudatetaan valtakunnallisesti. Ei voi olla niin, että asuinpaikka ratkaisee sen, kuinka hyvin lapsen asioita tällaisissa asioissa hoidetaan. Se on tasavertaisuuskysymyskin ja perustuslainkin mukaan jokaisella on oikeus tasavertaiseen elämään. Toimintamalleja on myös kehitettävä jatkuvasti ja toimintamallien soveltamista on myös valvottava.

Koulutuksenjärjeställe pitää olla vahingonkorvausvastuu, mikäli ei ole puututtu kouluväkivaltatapauksiin riittävästi. MOT:n dokumentissa tämä epäkohta toistuu kohtuuttomasti. Vahingonkorvausvastuu on käytössä Ruotsissa ja Norjassa ja se on osoittautunut tehokkaaksi kannustimeksi hoitaa näitä tapauksia. Suomessakin tämä on lainsäädännön puitteissa täysin mahdollista. Meillä on vain yksi tapaus, jossa korvauksia on vaadittu ja niitä on myös tuomittu.

Illan uutisissa mainittiin Etelä-Karjalan malli, jossa poliisilla on iso rooli. Hyvin usein pitää ollakin, sillä kouluväkivaltatapauksissa kyse on rikoslakirikoksista. Etelä-Karjalan mallilla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta se on vain yksi toimintamalli.

3. Johtaminen. Kukaan ei vastaa, eikä johda nuorten ongelmiin liittyvien asioiden hoitamista. Tämä ongelma tulee esiin niin kouluväkivallan kuin myös syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ei ole ketään, eikä mitään, mihin voisi kohdistaa painetta ongelmien ratkaisemiseksi ja keinojen kehittämiseksi.

Ratkaisu: Itse asiassa isoin korjaus tässä on jo tehty. Nykyhallitukseen on nimitetty nuorisoasioista vastaava ministeri ja se on merkittävä askel näiden ongelmien hoitamisessa.

4. Tiedon kulku. Tieto eri toimijoiden välillä ei kulje. Pahimmillaan saman koulun sisällä eri toimijat eivät voi kertoa toisilleen käsittelemistään tapauksista ylikorostuneen yksityisyyden suojan vuoksi. Tilanteisiin ei päästä riittävän ajoissa kiinni, resursseja hukataan valtavasti ja palvelut tukkeutuvat, kuten tapahtuu myös lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kohdalla. Kenen etua tällainen ajaa?

Ratkaisu: Hyvin usein on niin, että tiedon vaihtamiselle ei ole mitään estettä. Tietoa ei uskalleta jakaa. On luotava selvät käytännöt, joiden perusteella voidaan toimia ja ottaa tieto hyödylliseen käyttöön. Lainsäädännön suhteen on tehtävä muutoksia siltä osin kuin se on mahdollista ja tarpeellista, mutta isoin ongelma ei ole siellä.

5. Siiloutuminen: Eri toimijat ovat siiloutuneet syvälle omiin poteroihinsa ministeriötasolta suoritusportaaseen saakka. Toimijat eivät tiedä toistensa tekemisestä ja se aiheuttaa rajua päällekkäistä saman työn tekemistä, tieto ei kulje ja johtaminen vaikeutuu. Tämäkin käy hyvin ilmi MOT:n ohjelmassa.

Ratkaisu: Siiloja on purettava. Toimijoiden yhteyksiä toisiinsa parannettava. On vastuutettava yhteiseen toimintaan ja tiedon jakamiseen. Siitä pitää tulla hyvän hallinnon periaatteen mukaista toimintaa, ei jotain, jota vältellään viimeiseen saakka.

6. Kaikki resurssit käyttöön. Ongelman hoitamiseen tarvitaan useita keinoja. Kaikki eivät ole edelleenkään käytössä. Yksi merkittävä hyödynnettävä on sovittelutoimistot. Monesti on niin, että sovittelutoimistot ovat kuin tehtyjä tällaisten tapausten hoitamiseen, varsinkin jos esimerkiksi vanhemmatkin ovat jo tapausten takia napit vastakkain.

Ratkaisu: Otetaan sovittelutoimistoista lähtien kaikki soveltuvat resurssit käyttöön. Työkaluja pitää olla riittävästi joka lähtöön, sillä ongelmakin on monimutkainen. Sama työkalu ei sovi joka paikkaan. Poliisejakin tarvitaan lisää näiden asioiden hoitamiseen ja poliisien määrää tullaankin nyt lisäämään merkittävällä tavalla. Tämäkin on erittäin hyvä asia.

7. Mielenterveyspalvelut. Suomi pitää piikkipaikkaa kansainvälisessä vertailussa lasten ja nuorten mielenterveysongelmissa. Palveluihin on kohtuuttomat jonot ja ongelmat ennättävät odottaessa kasvaa sietämättömiksi, usein peruuttamattomiksi.

Ratkaisu: On oltava matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja mahdollisimman nopeasti tarjolla. Usein muutama oikea-aikaisesti tapahtunut keskustelukerta voi jo tuoda ratkaisun, mutta jos sitä ei tapahdu, pienikin ongelma saattaa kasvaa valtavan suureksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu terapiatakuu lapsille ja nuorille, joka on tässä kohtaa merkittävä parannus nykytilanteeseen.

Uskallan väittää, että perusongelmat ovat tiedossa ja niin on myös ratkaisut. Kyse on enää siitä, että haluammeko ihan oikeasti tehdä tälle asialle viimeinkin jotain ratkaisevaa? Jotain, joka oikeasti ottaa niskalenkin kouluväkivallasta? Ja mikä parasta, nämä ratkaisut eivät vaadi edes kovinkaan suuria rahallisia panostuksia.

Noita yllämainittuja ratkaisuja löytyy myös hallitusohjelmasta, joten siinäkin mielessä on lupa odottaa asian suhteen edistystä ja muutoksia. Mutta ilman yhteistä tekemistä se ei onnistu. Sen hoitaminen vaatii monipuolista ja kattavaa yhteistyötä eri toimijoiden ja viranomaisten kesken. Tässä pitää olla kaikki mukana, varsinkin kotien.

https://areena.yle.fi/1-63858260?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share