Mikä paljastaa oikean ikämme?

Olen elänyt pari vuotta maagisen rajapyykin yli ja sehän tarkoittaa sitä, että on tullut silmäiltyä tavallista enemmän ympärilleen, että mistä sitä on tultu ja mihin tässä pitäisi oikein mennä. Paljon on ennättänyt myös seurailla kanssaihmisiä, millaisia he ovat ja millaisia heistä on tullut.

Se on tullut ainakin selväksi, että elämässä on huomattavasti paljon enemmän asioita, joita pitää tehdä kuin mitä ei pidä tehdä. Yksi asia, jota erityisesti kannattaa varsinkin näin vanhetessa välttää, on joka asiasta marmattaminen. Se nimittäin vanhentaa ihmistä kaikkein väkevimmin ja tehokkaimmin ja se paljastaa armottomasti, kuinka vanha ihminen oikeasti onkaan.

Millä tavoin tätä voisi sitten ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti? Tässä muutama ehdotus:

Ei kannata olla oikeassa joka asiassa. Havaintojen mukaan ne, jotka ovat kaikkein eniten oikeassa, varsinkin joka asiassa, ovat hyvin usein eniten väärässä vähän joka asiassa. Kun itse on aina oikeassa, muut ovat kroonisesti väärässä. Sehän ei aiheuta mitään muuta kuin jatkuvaa marmatusta.

Puhkaise oma kuplasi tasaisin välein. Mikä onkaan turvallisempi paikka kellua elämänvirrassa kuin omassa, jopa vuosikymmeniä rakennetussa kuplassa, jossa asioiden merkitys on juuri sellainen, kuin mitä itse on päättänyt? Oman kuplan ytimestä on lapsellisen helppo marmattaa, koska asiat kuplan ulkopuolella eivät ole oikeassa järjestyksessä. Harva asia on niin opettavaista, kuin kuplan puhkaiseminen ja miksi ei uuden rakentaminenkin, kunhan vain muistaa puhkaista senkin.

Aika harvoin on olemassa pesunkestävää totuutta. Se, mikä oli vallitseva totuus tänään, ei sitä välttämättä ole huomenna. Piin desimaalit vastaavat varmasti aika lähelle totuutta, mutta sitä ei kovin usein varsinkaan arkipäivässä tarvita. Mutta mitä on taide? Olisiko jollakin tarjota siihen kohtaan totuutta? Aika usein kuitenkin kuulee julistettavan, ettei jonkin teos ole taidetta. Ja marmatusta taas riittää.

Älä ota itseäsi vakavasti, ainakaan liian vakavasti. Moni asia elämässä vaikuttaa hyvin tärkeältä ja vakavasti otettavalta, mutta mitkä asiat ovat lopulta niin mahdottoman tärkeitä ja vakavasti otettavia? Aika tekee sen, että se lakaisee armottomasti niin vakavat kuin myös vähemmän vakavat asiat yhtä lailla historiaan ja lopulta aika harva asia on niin tärkeitä, että ne tekisivät sinusta niin vakavasti otettavan, kuin mitä ainakin itse kuvittelee. Siitähän ei synny kuin marmatusta, kun ottaa itsensä liian vakavasti.

Tie marmatukseen on silattu ennakkoluuloilla. Kuinka usein olenkaan ollut väärässä jonkun ihmisen suhteen pelkästään ennakkoluulojen ansiosta, jotka eivät lopulta perustuneet mihinkään? Takki auki elämää kohti, jokainen ihminen on mahdollisuus, jokainen ihminen on maailma!

Pelko sarjasynnyttää marmatusta. Kun pelko ottaa vallan, usein ainoa keino purkaa tunnetta on marmatus. Pelkojakin on monenlaisia ja niitä kannattaisi tutkia tarkemmin, mistä ne tulevat, mistä ne johtuvat, perustuvatko ne lopulta millään tavalla tolkullisuuteen. Me asumme hyvin turvallisessa ympäristössä, mutta siitä huolimatta erilaiset pelot hallitsevat hyvin usein elämäämme. Miksi? Onko siinä mitään järkeä? Edmund Burkekin sen jo aikoinaan totesi, että mikään ei ole niin harkitsematon kuin pelko. Vielä harkitsemattomampi on perusteeton pelko.

+3
Marko Kilpi
Kokoomus Kuopio
Ehdolla kuntavaaleissa

Kansanedustaja
Kirjailija
Poliisi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu