Hallitus jatkanee ja perussuomalaiset joutuvat odottamaan vuoroaan

Postiin liittyvien sekoilujen seurauksena tapahtunut Paateron ero ei nähdäkseni horjuta hallitusta, sillä yhdellekään hallituspuolueelle ei hallituksen kaataminen ole mielekäs tavoite. Tähän on useita syitä. Tärkein lienee se, että nykyeduskunta tuskin pystyy muodostamaan uutta hallitusta ja taas ennenaikaisten vaalien suhteen näkymät ovat hallituspuolueille epäsuotuisat. Ainoastaan RKP ja Vihreät voisivat vahvistaa uusissa vaaleissa kannatustaan, mutta näillekin tieto perussuomalaisten vahvasta noususta riittää hillitsemään vaalihaluja. Joten hallitus siis jatkaa.

Tässä on kuitenkin yksi iso mutta ja se on pääministeri Rinteen uskottavuus pääministerinä. Hänellä kun on tapana ottaa kantaa vähän heikommin pohdittujen mielipiteiden muodossa. Paateron tapauksessa tämä näkyi selvästi. Onkin jo selvää, että pääministeristä on tullut hallitukselle taakka, hieman samaan tapaan kuin hänen edeltäjästään omalle hallitukselleen. Jos Rinne hillitsee jatkossa itseään vähän paremmin saattaa hän onnistua rauhoittamaan tilannetta, mutta jo nyt tilanne hallituksen sisällä taitaa olla sellainen, että demareiden puheenjohtajan ja sitä kautta pääministerin vaihdosta toivotaan laajasti. Tässä asiassa demarit ovat kuitenkin avainasemassa, joten Rinteen jatko niin puheenjohtajana kuin pääministerinä on heidän käsissään. Itse en usko, että Rinnettä käytäisiin vielä vaihtamaan, mutta kovin montaa kohua ei hänen asemansa kestä. Tilannetta kärjistää vielä demareiden voimakas lasku gallupeissa, niin keskusta kuin demaritkin alkavat olla tilanteessa, jossa poliittinen panikointi alkaa olla todennäköistä ja se ei ole erityisen hyvä asia hallitukselle.

Mutta ei tilanne kokoomuksenkaan kannalta helppo ole. Totuttelu oppositiopuolueeksi ja vieläpä vähäisemmäksi sellaiseksi tuntuu ottavan koville. On suorastaan koomista, kuinka innokkaasti kokoomus antaa hallitukselle ohjeita tehdä asioita, joita he itse eivät ole hallituksessa ja jopa pääministeripuolueena tehneet, tai joita he jopa aktiivisesti vastustivat ja joista he leikkasivat. Kokoomuksen uskottavuus onkin koetuksella. Tästä kaikesta hyötyy lähinnä perussuomalaiset.

Perussuomalaisten keskeisin vahvuus on siinä, että muut perinteiset puolueet näyttävät tällä hetkellä heikoilta, sekasortoisilta ja epämääräisiltä. Tämä piirre tuskin katoaa ennen seuraavia vaaleja, joten perussuomalaisten korkea kannatus tuskin ennättää lähteä merkittävään laskuun ennen vaaleja. Kiinnostavampaa onkin se, että millä tavoin perussuomalaisten nykyinen johto onnistuu silottelemaan perussuomalaisten ja muiden puolueiden välejä. Onnistuuko Halla-aho luomaan heidän ja ainakin parin perinteisen puolueen välille niin paljon luottamusta, että hallitustaival pääministeripuolueena olisi mahdollista? Itse veikkaan, että tämä saattaa tapahtua, vaikkakaan helppoa se ei tule olemaan. Osasyynä tähän on laskelmat, joiden mukaan perussuomalaisten kannatus ei oikein kestä hallitusvastuuta. Eli useammassakin puolueessa saatetaan pohtia, että paras tapa päästä takaisin menneisiin suuruuden aikoihin on sitoa perussuomalaiset hallituspolitiikkaan ja siitä seuraavaan romahdukseen.

Tämä on kuitenkin aika vaarallinen olettama, sillä perussuomalaisia vastaavat puolueet ovat mm Unkarissa, Puolassa ja mm Turkissa onnistuneet sementoimaan valtaansa. Ei siis ole mitenkään itsestään selvää, että kansallismieliset oikeistopopulistiset puolueet voivat menestyä vain oppositiossa.

Jos perussuomalaiset nousevat pääministeripuolueeksi, niin heillä on pari vahvuutta, jota ei paljoakaan ole pohdittu. Poliittisen viestin selkeys on yksi, ja se että siihen liittyvät toimenpiteet ovat kohtalaisen helposti ja halvalla toteutettavissa. Eli maahanmuuton rajoittaminen ja maassaolosääntöjen tiukentaminen on ilman budjettipaineita helppo toteuttaa. Samalla perussuomalaisten on helppo osoittaa, että heihin liittyvät pelot ovat ylimitoitettuja, sillä todellisuudessa perussuomalaisten nousu valtaan ei näkyisi juuri millään tavoin valtaväestön elämässä – eli pelättyä katastrofia ja moraalista konkurssia tuskin olisi luvassa. Tästä niin Unkarin kuin Puolankin kehitys on esimerkkinä. Erilaisille vähemmistöille muutos saattaisi sen sijaan olla merkittävä ja uusi politiikka kovaakin. Ja toki ainakin perinteisesti oikeistopopulistinen talouspolitiikka on aika kestämätöntä, mutta sen kestämättömyys tulee selville vasta viiveellä ja toisaalta ei ole erityisiä viitteitä siitä, että perussuomalaiset valitsisivat vaikkapa italialaisten kollegoidensa talouspoliittisia linjauksia.

Itse pidän perussuomalaisten mahdollista valtaannousua huonona asiana, mutta tosiasiassa se tuskin vaikuttaisi omaan elämääni paljoakaan – ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Yhteiskunnan asenteiden kiristyminen, rasismin arkipäiväistyminen, sekä pikemminkin kuviteltua menneisyyttä kuin tulevaisuutta tavoitteleva politiikka ei ole lainkaan hyvä asia. Puhumattakaan perussuomalaisiin keskittyneestä tiedevastaisuudesta. Mutta yhtä kaikki, ei perussuomalaiset nykyisen kaltaisessa loputtomiin kompromisseihin nojaavassa politiikassa mikään katastrofi olisi, ei edes pääministeripuolueena. Eli ehkä olisi aika tarkastella puoluetta hivenen rationaalisemmin ja vähemmän pelkoihin nojautuen.

markok

Tietotekniikka-asiantuntija. HUS valtuuston jäsen, Helsingin kesäyliopistosäätiön hallituksen jäsen, lautamies sekä kuntien takauskeskuksen valtuuston varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu