Petelius, huumori ja anteeksipyyntö.

Peteliukseen vanhojen huumoripläjäysten ja niistä seuranneen anteeksipyynnön ympärille on kehkeytynyt kummallinen jupakka. Aika lailla tarpeeton ja jossain määrin jopa hölmön puoleinen sellainen. Mutta siinä on muutama piirre, jotka kiinnostavat minua, joten otan osaltani siihen kantaa.

 

Itse jakaisin jupakan muutamaan osaan: A) Huumori itsessään, B) aiemmin tehdyn huumorin (tai minkä tahansa kulttuurituotteen) tulkitseminen nykykriteerien mukaan, C) anteeksipyyntö ja D) Rikosilmoitus.

 

  1. Huumori itsessään. Minusta on selvää, että Petelius kumppaneineen on aikanaan mennyt aikanaan huumorillaan aika ajoin hyvän maun tuolle puolelle. Se on osin hyväksyttävää, osin ei ehkä niinkään. Pidän kuitenkin tärkeänä hahmottaa, ettei huumori useinkaan kannata tulkita niin kuin nyt vaikkapa noita saamelaissketsejä tulkitaan. Suora tulkinta helposti jättää vaikkapa ennakkoluulojen käsittelyn huomiotta, jolloin ennakkoluuloja kyseenalaistava sketsi saattaa muuttua tulkinnassa ennakkoluulojen ylläpitämiseksi tai luomiseksi. Tulkintojen moninaisuus on kuitenkin ongelma, sillä loppujen lopuksi ei ole sitä oikeaa tulkintaa. Mielestäni satunnaisten tulkintojen nostaminen oikeiksi tulkinnoiksi on vaarallista ylipäätään ja vielä vaarallisempaa huumorin suhteen.
  2. Kulttuuri, sen tuotteet ja kehitys kertovat yhteiskuntiemme kehityksestä, mm arvojemme ja asenteidemme muutoksesta. Jos luen kirjaa tai katson TV-ohjelmaa vaikkapa 30-vuoden takaa, pidän arvokkaana sitä, että sen antama kuva ajastaan on totuudenmukainen. En halua mitään siloteltua kuvaa ajasta enkä pidä erityisen viisaana alkaa sensuroimaan vanhaa taidetta tai viihdettä. Osa siitä on nykykatsojasta kömpelöä, mautonta ja jossain määrin jopa rasistista. Mutta ne on tehty tiettyyn aikaan ja ne edustavat aikakauttaan. Niitä ei pidä arvioida nykykriteerien mukaan ja vielä vähemmän niitä kannattaa tuomita tai sensuroida sen johdosta, että maailma on muuttunut ja niiden arvomaailma ei kohtaa nykyistä arvomaailmaa.
  3. Minusta on ok, että Petelius pyytää anteeksi vanhoja teoksiaan tai niiden asenteellisuutta, yhtä lailla olisi ok, jos hän tai joku muu taiteen tai kulttuurin tekijä toteaisi, että jotkut heidän varhaisemmista töistään olisivat saaneet jäädä tekemättä. Yhtä lailla minusta olisi ok, jos joku taiteilija toteaisi, että 40-vuotta sitten hänen tekemänsä työ oli aivan loistava. Totta kai jokaisella taiteilijalla on oikeus suhtautua vanhoihin teoksiinsa juuri kuten hän haluaa ja samalla tavalla hänellä on oikeus sanoa se ääneen.
  4. Minulla ei ole mitään tietoa kuka on noista syytteitä tehnyt, mutta oli kuka oli, on tuo lähinnä virkavallan ajan väärinkäyttämistä. Itse epäilen, että syytteet ovat syntyneet perussuomalaisten Putkosen poppoon toimesta ja tarkoitus on puhtaasti poliittinen, mutta koska erilaisia hörhöjä on maassa ihan riittämiin, niin mitenkään varma ei tästä voi olla. Oli miten oli, päämäärät lienevät todennäköisimmin poliittisia.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä jupakkaa esimerkkinä siitä, kuinka kummalliseksi keskustelu on nykyään muuttunut. Ja jos veikkaukseni poliittisista motiiveista pitää paikkansa, niin myös siitä kuinka kummalliseksi ja epärehelliseksi politiikka on muuttunut. Toivoisin, ettei tällaisia nähtäisi tämän enempää, mutta tuskinpa tämä tähän jää.

markok

Tietotekniikka-asiantuntija. HUS valtuuston jäsen, Helsingin kesäyliopistosäätiön hallituksen jäsen, lautamies sekä kuntien takauskeskuksen valtuuston varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu