Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden jäsenenä

 

Päätin kirjoittaa muutaman kirjoituksen kokonaisuuden siitä mitä olen oppinut muutaman vuoden pestilläni käräjäoikeuden lautamiehenä. Olen ehtinyt istua jotain 25-40 jutun välillä (en ole kirjannut juttuja mitenkään eikä minulla ole mitään tilastoja noista joten juttumäärä on siksi pelkkä karkea arvio). Juttuja on kaikenlaisia, väkivaltaa, huumeita, petoksia…

Lautamiehiä käytetään pääsääntöisesti jutuissa, joissa rangaistus voi syytteen perusteella olla suhteellisen ankara. Yleensä puhutaan törkeistä teoista ja vähintään parin vuoden maksimituomiosta. Auskultoiva tuomari on voinut käyttää lautamiehiä myös lievemmissä rikoksissa.

Lautamiehet eivät osallistu oikeudenkäyntiin aktiivisesti. Me lähinnä istumme ja kuuntelemme mitä oikeudenkäynnin eri osapuolet tuovat esille, ja joskus harvoin laitamme tuomarille lapulle jonkin täsmentävän lisäkysymyksen. Vasta varsinaisen oikeudenistunnon jälkeen tulee päätösneuvottelu, jossa tuomari ja kaksi lautamiestä keskustelee tuomiosta, siitä onko syytetty syyllinen, millaisen tuomion hän saa ja millaisia korvauksia jutussa määrätään. Tähän joskus hyvinkin lyhyeen ja joskus pidempään keskusteluun kiteytyy lautamiehen toiminta.

Itselleni lautamiehenä toimiminen on ollut avartavaa, olen sekä oppinut oikeusjärjestelmästämme paljon, mutta ennen kaikkea olen oppinut rikoksentekijöiden ja vähän uhrienkin luonteesta monenlaista. Yksi suurimmista yllätyksistä oli se, että syyttäjän asema oikeudenkäynnissä oli niinkin hallitseva, itse asiassa esimerkiksi tuomion kovuus riippuu hyvin pitkälti syytteestä (tätä avaan enemmän myöhemmässä kirjoituksessa). Toinen hivenen yllättävä asia oli se, kuinka hallitseva asema päihteillä on kovemmassa rikollisuudessa. Ehdoton valtaosa kovemmista rikoksista kun tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena tai päihteiden hankkimisen takia. Suhde on suunnilleen puolet alkoholia puolet huumeita (pääsääntöisesti amfetamiinia ja sen johdannaisia).

Oikeuteen tuodut jutut ovat yleensä kohtalaisen hyvin valmisteltuja, mutta välillä niissä on piinallisiakin puutteita tutkintapuolella, joka vaikuttaa luonnollisesti syyllisyyden osoittamiseen. Mutta yleiskuva on, että niin poliisi kuin syyttäjäkin ovat tehneet hommansa yleensä vähintäänkin kohtalaisen hyvin. Tästä myös seuraa se, ettei oikeudessa ole juurikaan juttuja, joita ei olisi pitänyt tuoda saliin lainkaan. Käsittelemistäni jutuista muistaakseni vain kaksi kaatui ja näistä toinen suhteellisen niukasti, toisen ollessa niin tuomarin kuin molempien lautamiesten mielestä aiheeton.

Istuntojen suhteen hiven yllättävä ja ennen kaikkea ärsyttävä piirre on ollut peruuntuneiden istuntojen suurehko määrä. Istunto kun peruuntuu jos istunnon kannalta keskeiset henkilöt (lähinnä vastaajat) eivät saavu paikalle tai istunnon alussa ilmenee, että vakavasta syytteestä huolimatta näillä ei ole asianajajaa ja he heräävät vasta tuomarin edessä sellaisen tarpeeseen, eikä tällaista onnistuta nopealla aikataululla hankkimaan. Vastaajien joukossa on selvästi haluttomuutta osallistua oikeudenistuntoon, mutta pääsääntöisesti syy istunnosta puuttumiseen näyttäisi olevan erilaiset ryyppy- tai päihteidenkäyttöputket. Näitä poissaolijoita sitten yritetään tavoitella joko niin että heidän asianajajansa yrittää soitella heitä paikalle tai niin, että lähetetään poliisit heidän peräänsä, jos meillä on minkäänlaista tietoa mistä hukassa oleva vastaaja tavoitetaan.

Vastaajista suurin osa tuntuu olevan enemmänkin hivenen hukassa olevia henkilöitä, varsinaisia kovapintaisia roistoja on varsin vähän, vaikka toki niitäkin on muutama tullut vastaan. Yleisellä tasolla olen havainnut, että syytekirjelmän (ja myös ensimmäisten uutisten – perustuvat yleensä syytekirjelmään) kuvaus rikoksesta antaa kuvan paljon pahemmasta teosta kuin mistä todellisuudessa on kyse. Kun oppii tuntemaan tapauksia tarkemmin huomaa sen, ettei teot läheskään aina ole niin pahoja kuin teonkuvaus antaa ymmärtää. Ja sitten on se pieni osa, joka on vielä pahempaa.

Pääsääntöisesti lautamiesistuntoon tulevat jutut sisältävät useita syytekohtia. Yhteen tekoon saattaa sisältyä useampia rikoksia tai samat veijarit ovat tehtailleet monenmoista, jotka sitten käsitellään yhdessä istunnossa. Istunto voi kestää muutaman tunnin tai useita päivä, syytekohtien ja mm todistajien määrästä riippuen. Pisin istunto joissa itse olin osallisena kesti 9-10 työpäivää.

Yleisesti ottaen suomalainen oikeusjärjestelmä toimii varsin hyvin, toki oikeudenkäyntien joskus kohtuuttoman pitkä viivästyminen on iso ongelma, mutta kokonaisuus toimii ok. Mutta toki ongelmiakin on. Esimerkiksi uhrin asema kaipaisi parannusta, tutkintaan, niin poliisin kuin syyttäjälaitoksen suunnalla tarvittaisiin lisäresursseja, ehkä joissain asioissa myös lisäkoulutusta, prosesseja mm asianajan määräämisen suhteen kannattaisi kehittää yms. Rangaistusten riittävyydestä voi myös käydä omia keskustelujaan.

 

Mahdollisia tulevia aiheita. Muitakin asiaan liittyviä aiheita saa toki esittää:

  • Syyttäjän rooli oikeusistunnossa
  • Suomalaisen rikoksentekijän luonteesta
  • Hyvä ja huono asianajaja oikeussalissa
  • Uhrin asemasta oikeusjärjestelmässämme
  • Tuomion pituus ja kovuus
  • Konkurenssi ja sen merkitys (saattaa mennä osaksi edellistä)
  • Kuinka rikokset näkyvät julkisuudessa
  • Video- ja valokuvatodisteet
  • Muita hajahuomioita
markok

Tietotekniikka-asiantuntija. HUS valtuuston jäsen, Helsingin kesäyliopistosäätiön hallituksen jäsen, lautamies sekä kuntien takauskeskuksen valtuuston varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu