Intersektionaalinen feminismi on identiteettikommunismia

Sosiologian teorioissa puhutaan sosiaalisesta pääomasta. Samoin kuin taloudellinen pääoma, myös sosiaalinen pääoma jakautuu yhteiskunnassa epätasaisesti ja kasautuu. Tätä sosiaalisen pääoman ja ihmisyyden välistä ikuista ristiriitaa intersektionaalinen feminismi pyrkii ratkaisemaan kommunismin keinoin tasapäistämällä ja kiintiöimällä identiteettejä. Tästä näkökulmasta intersektionaalinen feminismi on eräänlaista identiteettikommunismia.

Kaikki tuntevat Marxin pääomateorian. Marxin mukaan pääoman ja työntekijän välillä vallitsee ikuinen ristiriita. Tämä ristiriita on ratkaistavissa kommunismilla. Pääoma tuotantolaitteineen on otettava työläisten hallintaan ja näiden avulla syntyvät voitot ja tulokset on keskusjohtoisesti jaettava yhteiskunnassa kullekin tarpeidensa mukaan ja kultakin peritään kykyjensä mukaan.

Sosiologian rakenneteorioissa (Bourdieu) pääoma jakautuu kolmeen: taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. Taloudellisen pääoman tavoin myös sosiaalinen pääoma jakautuu yhteiskunnissa epätasaisesti ja kasautuu yksittäisille yksilöille. Yhteiskunnan arvostukset, yksilöiden suorituskyky, perhetausta, yksilölliset piirteet, saavutukset, verkostot jne. ovat pääoman alkulähteitä ja signaaleja. Ihmiset ovat ahkeria ja laiskoja, älykkäitä ja tyhmiä, miehiä ja naisia, tummia ja vaaleita. Kaikki nämä piirteet ja ominaisuudet ovat osa sosiaalista pääomaa, jonka käytännön arvo määräytyy kussakin yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Sosiaalisen pääoman epätasainen jakautuminen ja kasautuminen on intersektionaalisen feminismin näkökulmasta ongelma. Omien teorioidensa kautta IF pyrkii marxilaisten talousteorioiden tavoin paikantamaan epäkohtia, kuinka sosiaalinen pääoma kasautuu, ketkä jäävät ilman, ja ovat sorron ja riiston kohteita.

Kun intersektionaalinen feminismi havaitsee yhteiskunnassa sosiaalisen pääoman kasauman (etuoikeutettu yksilö), sen ratkaisu on perimarxilainen. IF ei halua nähdä pääoman kertymiseen vaikuttaneita yksilöllisiä eroja ja ominaisuuksia vaan tulkitsee ongelman rakenteelliseksi. Sosiaalisen pääoman keskittymät ovat tällaisesta näkökulmasta este joidenkin yksilöiden ihmisyyden toteutumiselle. Toisen sosiaalinen pääoma on toiselta pois. Marxilaisen kommunismin tapaan ratkaisu on pääoman tasainen jakaminen, kullekin tarpeidensa mukaan. Väline sosiaalisen pääoman jakamiseen IF:lle on yhteiskunnallisten asemien kiintiöiminen ja tasapäistäminen. Kiintiöillä halutaan purkaa sosiaalisen pääoman luonnollisen kertymisen mekanismit ja asettaa niiden tilalle keskusjohtoisuus. Ja tämähän on puhdasta kommunismia, yksiltä viedään että toisille voidaan antaa, päämääränä on tasajako.

Kommunismin yhteiskunnalliset seuraukset ovat tunnettuja. Keskusjohtoinen tasapäistäminen ja vaurastumisen kannusteiden poistaminen johtaa aina yhteiskunnan köyhtymiseen ja kurjistumiseen. Sama vaara piilee intersektionaalisen feminismin tavoitteissa. Kun sosiaalisen pääoman keräämisen kannusteet ja tämän pääoman tuottama hyvinvointi pyritään hävittämään, lopputulemana on yhteiskunta, jossa itsen ja oman ihmisyyden kehittämisen kannustimia ei enää ole. Miksi kukaan pyrkisi olemaan muita parempi kun yhteiskunnallinen asema on jo keskusjohtoisesti ylhäältä ja ennalta määrätty? Sosiaalista pääomaa keskusjohtoisesti allokoivat kiintiöt ovat näin ihmisyyden toteutumisen este, yksilöllisten identiteettien tarkoituksellista ja tasaista kurjistamista.

+5
MarkoKettunen
Perussuomalaiset Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Urbaani hybridi. VTM, pienyrittäjä ja kulttuurialan ammattilainen. Perushelsinkiläinen kuntavaaliehdokas.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu