Surullisia uutisia: asunnottomuutta ei voida poistaa

Tänään 17.10. vietetään asunnottomien yötä. Perinteiseen tapaan myös poliittiset toimijat aktivoituvat. Keskustelu on tärkeää mutta liian usein kuulee katteettoman lupauksen, että asunnottomuus on poistettavissa. Se ei pidä paikkaansa. Asunnottomuus on yksi monista kaikkia yhteiskuntia vaivaavista ikävistä ja sitkeistä ilmiöistä, johon ei ole olemassa ratkaisua.

Asunnottomuus on moniulotteinen ilmiö. Asunnottomuus on usein piilevää, joka kytkeytyy ihmiselämän murroskohtiin, kuten nuoren itsenäistymiseen, parisuhteiden päättymisiin, väliaikaisiin tulonalenemiin ja sairauksiin. Tällainen asunnottomuus ratkeaa usein joko yksilön omin keinoin tai kevyin tukitoimin. Kun terveys, elämän perusrakenteet ja verkostot ovat kunnossa asunnottomuus jää väliaikaiseksi. Ikävämpi asunnottomuuden muoto on, kun kodittomuus kytkeytyy mielenterveys- ja päihdeongelmiin ja pitkäaikaiseen varattomuuteen. Molempia asunnottomuuden muotoja voidaan hoitaa ja vähentää mutta kokonaan poistettavissa asunnottomuus ei ole.

Keskeisiä syitä asunnottomuusongelman ikuisuudelle on kaksi: ihmisten vapaa tahto ja itsemääräämisoikeus. Vapaa ihminen elää elämäänsä, kokeilee asioita ja ottaa myös riskejä. Ihminen etsii mahdollisuuksia sieltä, mistä niitä todennäköisesti on löydettävissä.

Ihmiset muuttavat maalta kaupunkeihin, kaupungista toiseen ja enenevissä määrin myös maasta toiseen. Tämä jatkuva liike pois työntäviltä alueilta kohti vetovoimaisia alueita pitää asunnottomuutta yllä. Kaikki muuttajat eivät onnistu vakiinnuttamaan asemaansa ja osa ajautuu asunnottomuuteen.

On myös sanottu, että ellei kaupungissa ole asunnottomuutta, se on merkki kaupungista, johon kukaan ei halua muuttaa. Näin ajateltuna asunnottomuus on ikävä ilmiö mutta samalla dynaamisen ja elinvoimaisen kaupungin merkki. Kaupunkien asuntokanta kasvaa aina tulijoiden määrää hitaammin. Kun ihmiset saavat liikkua ja muuttaa vapaasti, osa jää väkisin ilman asuntoa.

Alueiden vetovoimaisuus nostaa asumisen hintaa ja erityisesti kouluttamattomat ja kielitaidottomat ovat vaaravyöhykkeellä. Matalapalkkaisten tapauksessa pienikin taloudellinen vastoinkäyminen saattaa johtaa vuokranmaksukyvyttömyyteen ja lopulta asunnottomuuteen. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on kuitenkin niin kattava, että pelkästään pienipalkkaisuuden seurauksena asunnottomaksi jää vain hyvin harva.

Vapaa tahto ja itsemääräämisoikeus estävät ratkaisemasta myös asunnottomuutta joka kytkeytyy mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Ongelmia sinällään ei kukaan itselleen valitse, mutta ne valinnat joita mielenterveys- ja tai päihdeongelmainen päivittäin tekee vaikuttavat hänen mahdollisuuksiinsa löytää ja pitää asunto. Sosiaalityössä tiedetään varsin hyvin, että kaikkia ei voida pelastaa heiltä itseltään niin kauan kun heiltä ei riistetä itsemääräämisoikeutta. Kerta toisensa jälkeen erilaisista tuetun asuminen palveluista häädön saanut pitkäaikaisasunnoton on oman vapautensa uhri ja usein auttamisjärjestelmän mahdollisuuksien ulkopuolella. Asunnottomuus on näin hinta, jonka maksamme vapaasta tahdosta ja itsemääräämisoikeudesta.

Mainituista syistä seuraten on naivia ja harhaanjohtavaa väittää, että asunnottomuus on poistettavissa. Se ei ole. Voimme kuitenkin tehdä parhaamme lievittääkseemme asunnottomuuden seurauksia ja pyrkiä luomaan yhteiskunnan sellaiseksi, että mahdollisimman harva päätyy asunnottomaksi ilman omaa tahtoaan.

MarkoKettunen

Urbaani hybridi. Helsinkiläinen VTM, pienyrittäjä ja kulttuurialan ammattilainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu