Onko järkevää puhua ilmastohätätilasta?

Olenkohan ainoa, jolle ilmastotähtätilasta puhuminen tuntuu turhankin kiivaalta pelon lietsomiselta?

Se on totta, että olemme ihmiskuntana eläneet velalla ympäristön ja ilmaston suhteen ja jossakin vaiheessa se velka tulee maksettavaksi. Eikä se aika välttämättä ole edes kaukana.

Ongelma on siinä, että ilmastonmuutos tapahtuu vaivihkaa, pienin askelin ja sitä muutosta on sangen hankalaa nähdä. Ja jos ihminen ei sitä muutosta oikein edes näe tai huomaa, on kovin vaikeaa ymmärtää, jos puhutaan hätätilasta. Tällaisessa tapauksessa puhe hätätilasta saattaa kääntyä itse asiaa vastaan. Oman järjen ja havaintomaailman vastainen argumentti on kovin helppo heittää romukoppaan. Kun kiipeää Lapin tunturin huipulle kauniin ruskan koristaessa maisemaa, ei olo ole varsinaisesti hätälilainen.

Totuushan on kuitenkin se, että jos me haluamme pelastaa tämän rakkaan maapallomme, tekojen aika on todellakin nyt. Se pitäisi saada kaikille ihmisille jakeluun tavalla tai toisella. Mutta riski on siinä, että paniikkia lietsomalla saadaan aikaan vaan irtautumista ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Suosittelen lukemaan Kerttu Kotakorven tuoreehkon kirjan Suomen luonto 2100. Se maalaa inhorealistisen kuvan siitä, miltä maapallo ja etenkin maamme näyttää, jos emme tee kaikkemme ilmastomuutosta vastaan. Kirjan mukaan elämä on mahdollista 80 vuoden päästä, mutta verrattuna nykytilanteeseen se maalaa varsin ikävän kuvan tulevaisuuden elämästä. Tuo kuva on äärimmäisen epämiellyttävä. Juuri tällaisesta pidän, että kylmän rauhallisesti kerrotaan, mitä tapahtuu. Usein viesti menee paremmin puhumalla kuin huutamalla. Kuiskaus saattaa rikkoa hiljaisuuden paremmin kuin karjaisu.

Sanojen käyttäminen on vallankäyttöä. En haluaisi herättää sanavalinnoillani omissa lapsissani paniikkia tai epätoivoa tulevaisuudesta, koska heillä on edessään tulevaisuus. Se, millaiseksi se tulevaisuus muodostuu, on meidän kaikkien käsissä.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu