Vitsi, kun en päässyt kokoomukseen!

Viime viikolla kuulin murheellisen
uutisen. Kokoomus ei hyväksynyt minua jäsenekseen. Väittivät vielä, että olisin
yrittänyt liittyä jäseneksi ”läpällä”. Naurettava syy hakemuksen hylkäykseen! Tottahan
toki yritin liittyä läpällä. Käsittääkseni kokoomuslaista politiikkaa tehdään
pelkästään läpällä. Koko puoluehan on yksi suuri vitsi. En kai minä vakavissani
ole yrittämässä näiden humoristien joukkoon.

Kerrataan hieman viimeaikaisia
kokoomuspolitiikan saavutuksia: Jyrki Katainen tilasi ikääntyneeltä
lapsinerolta tulevaisuusselvityksen. Selvitys oli niin naurettava, että
sisällön sijaan on täytynyt keskustella Himasesta. Osinkoverofarssi taas on
kaikessa huvittavuudessaan niin mahtava, että hallitusyhteistyö on suorastaan
katkeamassa nauruun. Voiko tällaista politiikkaa tehdä kuin vitsillä?

Saattaa myös olla mahdollista, että
Jyrki Katainen säikähti viimeisimmässä kirjoituksessani esittämääni ajatusta
haastaa hänet kokoomuksen johdossa. Kun oikein miettii, niin todennäköisintähän
onkin juuri se, että Jyrki on peloissaan käskenyt kokoomusnuoria hylkäämään
hakemukseni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että upean fantastinen pääministerimme
tarvitsee vakavasti otettavan haastajan.

Vakavasti puhuen on aivan erinomaista,
että puolueet käyttävät harkintavaltaa siinä ketä hyväksyvät jäsenekseen. Puoluejärjestelmän
toiminta perustuu ideologioihin, jotka ovat puolueiden jäsenten jakamia. On
toki hankala selvittää jäseneksi hakevan ihmisen arvopohjaa täysin, mutta
jonkinlaisen kuvan siitä saattaisi saada vaikkapa haastattelemalla
jäsenehdokkaat. Kokoomusnuorilla ilmeisesti onkin tällainen käytäntö, joskin
siitä minun kohdallani luovuttiin. Blogi puhui puolestani. Monet nuorisojärjestöt
ovat kuitenkin hyväksyneet minut jäsenekseen näkemättä minua kertaakaan. Ehkä
kaltaisiani järjestelmän väärinkäyttäjiä sitten on sen verran vähän, että
epäkelvot jäsenet eivät ole olleet ongelma yleisellä tasolla. Silti
jäsenkandidaatteihin tutustuminen olisi toivottavaa.

Taannoin kokoomusnuorten
varapuheenjohtaja Saul Schubak kohautti puhumalla heikommasta aineksesta.
Minusta heikompi aines on hyvä käsite. Se kuvaa hyvin Schubakia. Puolueelle hän
oli sitä heikompaa ainesta, joka ei sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin.
Sellaista ainesta kannattaisi pyrkiä välttämään.

Olen kuullut useasti valittelua siitä,
että aktiivisia jäseniä ei ole tarpeeksi. Uutena jäsenenä minut on myös
toivotettu tervetulleeksi. Näin toki pitääkin olla, mutta on harmillista, jos
kyvykkäitä ja sitoutuvia jäseniä on niin vähän, että jopa kaltaiseni huonompaa
ainesta edustavat tulokkaat otetaan vastaan toivonkipinänä. Tästä ei
välttämättä kannata vetää mitään johtopäätöstä, mutta voisiko olla, että
poliittisia nuorisojärjestöjä ei enää nähdä riittävän tehokkaana vaihtoehtona?
Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovatkin opetus- ja
kulttuuriministeriön mukaan laskeneet viime vuosina

Aihetta voisi pohtia laajemminkin siltä
kannalta vastaako järjestömuotoisesti toimiva puoluejärjestelmä nykyajan
pirstoutuneeseen ja nopeatempoiseen elämään. Esimerkiksi kulttuuriteoreetikko Stuart Hall
katsoo identiteettien olevan nykyään sirpalemaisia ja projektimuotoisia. Ne
ovat jatkuvassa muutoksessa muuttuvan maailman mukana. Poliittiseen ideologiaan
sitoutuminen ei välttämättä istu nykynuoren identiteettiin. Järjestöjen kautta
toimiminen on hidastempoista ja vaatii sitoutumista. Moni ei ehkä katso
pääsevänsä vaikuttamaan niiden kautta riittävän tehokkaasti juuri kyseisellä
hetkellä. Poliittiset nuorisojärjestöt edustavat pysyvyyttä ja vakautta, jolle
on toki tilansa, mutta se tila on jatkuvasti kapenemassa. Ehkä erilaisten
liikkeiden kautta toimiva kansalaisyhteiskunta on tulevaisuuden, ja jo
nykyisyyden, tapa vaikuttaa asioihin.

0
markussjoberg
Muut Rautalampi

3D-puolueen kunnanvaltuutettu ja mahdollisesti eduskuntavaaliehdokas, jos muistaa kerätä riittävän määrän nimiä listalle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu