Kasvavan Helsingin kasvavat haasteet
Helsingin kasvutavoitteet ovat realisoituneet useassa kaupunginosassa, eivätkä vain positiivisella tavalla. Erityisesti luontokato ja virkistysalueiden kaventuminen ovat aiheuttaneet monissa kaupunkilaisissa huolta ja vastustusta. Aikaisemmin rakennuttamisen ulkopuolelle jääneitä kaupungin puistoja sekä viheralueita on kaavoitettu rakentamiselle.
Myös viivästyneet infrahankkeet sekä peruspalveluiden takkuaminen ovat aiheuttaneet närää. Meneillään olevien pakollisten katutöiden ja siltaremonttien takana on kaupungin vuosikymmeniä kasvanut korjausvelka, jota on pakko hoitaa pois. Terveydenhuollon, koulujen ja varhaiskasvatuksen resurssit eivät ole pysyneet kaikilta osin väestönkasvun perässä. Työnkuvan muututtua raskaammaksi, osa työntekijöistä on äänestänyt jaloillaan, mikä on edelleen vähentänyt alojen houkuttelevuutta.
Helsingin uudisrakentamishankkeissa on usein taustalla valtion, sijoittajien ja yritysten rahoitusta, jolloin hankkeet ovat helpommin toteutettavissa. Uudisrakentamisesta syntyy kaupungille uusia kuluja, esimerkiksi infrarakentamisen osalta. Myös talvikunnossapidon kustannukset ovat kasvaneet, vuosittain lisääntyvien katuverkostojen myötä. Kaupungin taloutta onkin pyritty tasapainottamaan mm. poistamalla ja myymällä akuutissa korjaustarpeessa olevia kohteita. Sekä lisäämällä kaavoitusta toistaiseksi rakentamattomille alueille.
Helsinki on asettanut kunnianhimoiset hiilineutraaliustavoitteet, joita ei olla tällä hetkellä saavuttamassa. Toimet autoliikenteen hidastamiseksi tai hiilivoimalan sulkeminen eivät riitä. Rakentamisen ja väkimäärän lisääntyminen sekä puustoisten alueiden eli hiilinielujen väheneminen lisäävät väistämättä hiilipäästöjä. Puustoisten alueiden säilyttäminen tulisikin jatkossa huomioida paremmin kaupungin hiilineutraaliustavoitteissa sekä kaavoituksessa. Vaikka viheralueella tai metsällä ei olisi luontoselvitysten perusteella suojeluperusteita, alueen virkistysarvo voi olla alueellisesti korvaamaton.
Huolimatta mittavasta asuntotuotannosta asuminen on edelleen Helsingissä kallista ja työntekijöistä on pulaa. Myös alueiden segregaatio on lisääntynyt. Ulkomaalaisille osaajille tärkeimmät tekijät Helsingissä ovat olleet hyvät työpaikat, kulkuyhteydet, peruspalvelut, turvallisuus ja puhdas luonto, pohjoisen sijainnin, korkeiden verojen ja kalliin asumisen vastineeksi. Mielestäni hyvin samat asiat, joita monet suomalaiset pitävät tärkeinä. Katsonkin että Helsingin kasvutavoitteet tulisi asettaa sellaisiin raameihin, joilla takaamme paremmin asuinalueiden houkuttelevuuden, toimivuuden, viihtyisyyden, turvallisuuden ja riittävän lähiluonnon säilymisen myös jatkossa.
Kirjoitat liian asiallisesti, Puheenvuoron persufoobikot eivät ole keksineet mitään vääristeltävää (-;
”Myös alueiden segregaatio on lisääntynyt.” Kun monikulttuurisuus jollain alueella alkaa muistuttaa Libanonia, niin kyllähän sieltä muuttavat pois kaikki suomalaiset, joilla on siihen mahdollisuus. Jos ratkaisuna yritetään muuttaa kaikki kaupunginosat monikulttuurisiksi, niin oletettavasti kaikissa tapahtuu sama muuttoliike, nyt vaan pois Helsingistä. Toki plus-puolelle voisi ajatella, että asuntorakentamisen tarve vähenee.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai tuossa mistään fobiasta ole kysymys herra Jääskeläinen. Asiallinen asiantuntijan kirjoitus se oli.
Olen asunut kaupungissa yli 60 vuotta joten voin pitää itseäni kokemusasiantuntijana.
Kirjoituksesta puuttuu se vihamielisyys elämää ja sen ilmiöitä kohtaan joka puolueen edustajilla yleensä on – ehkä jo äidinmaidossa.
Puuttuu muukalaisilla pelottelu, kauhealla katuväkivallalla maalailu ja vihervasemmistoiseksi nimittely.
Varjopuolena voi sitten tietty pitää sitä että noiden teemojen puuttuminen ei nosta henkilöä kovin suosioon omassa puolueessaan.
Ilmoita asiaton viesti