Jakaako uusi hallitus työvoiman A-ja B- luokkiin?

HALLITUSNEUVOTTELUJEN ALLA on tullut esille suomessa aiemmin melko tuntematon vaatimus joiltakin tahoilta, eli ns. työperäisen maahanmuuton vastustaminen. tarkemmin sanottuna ”pienipalkkaisen työvoiman” muutto jonka perusteeksi on esitetty pienipalkkaisten mahdollisesti saamat erilaiset tuet. Mutta mitä tämän asian taakse oikeasti kätkeytyy, mistä ilmiöstä puhumme?

Suomessa on ollut jo kaukaa 1980-luvulta asti esimerkiksi kunta-alalla perinteisissä sosiaali-ja terveyspalveluissa ulkomaista työvoimaa ensiksi lääkäreinä, sairaanhoitajina ja sotealan eri osaajina, aikojen saatossa myös terveydenhoidon tukipalvelut eli kaikista raskaimmat ja likaisimmat välttämättömät työtehtävät ovat saaneet merkittävissä määrin julkisella sektorilla työvoimaa, sairaaloihin, terveyskeskuksiin, vanhainkoteihin, päiväkoteihin,sellaisilla välttämättömillä aloilla kuten vaikkapa lastenhoitajina, laitoshuoltajina, keittiötyöntekijöinä, pesulatyöntekijöinä, logistiikassa ja teknisessä huollossa. Isoimmissa eteläisen suomen sote-laitoksissa näissä tukipalveluissa ja sairaanhoidossa työskentelee paikoittain jopa 30% – 60 % yksikköjen työvoimasta, ihmiset ovat tulleet baltiasta, venäjältä, aasiasta, afrikasta, kuka mistäkin: Yhteinen nimittäjä kaikille on, että he ovat yleensä vakituisissa työsuhteissa joko toimissa tai erittäin pitkillä määräyskirjoilla ja käytännössä suomen asukkaita.Näillä ihmisillä on oman ”pienipalkkaisen” alansa täysi koulutus ja ammattitaito jonka he ovat työpaikallaan yleensä suorittaneet ellei sitä ole sattunut olemaan ennestään. Tämä työvoima saa vakituista palkkaa, johon kuuluvat KVTES:n mukaiset kaikki palkan osat ja edut, ikälisät, viikonloppulisät, juhlapyhäkorvaukset, lomarahat. Kokonaisansio nousee ahkeralla hieman ylitöitäkin tekevällä ammattilaisella helposti 2000 euron paremmalle puolelle nettona. Köyhistä maista saapuneet ihmiset tienaavat suomessa jopa kymmenkertaisesti sen, mitä kotimaassaan saisivat. Nämä ihmiset ovat vahvasti sitoutuneita, ahkeria ja tunnollisia puurtajia jotka eivät ole poissa töistä eivätkä juuri sairasta oman kokemuksen mukaan .Itse olen tehnyt löhes 40 vuotta kunnallisella puolella työtä perustehtävässä, ja työtovereitani on lukuisia muualta suomeen tulleita: Nämä ihmiset elävät yleensä kuten minä, sillä palkallaan ilman tukia.Kun eletään säästäväisesti ja tavalliseen tapaan, tuollakin palkalla pärjää.Ja jos joku onkin saanut kantasuomalaisena tai siirtolaisena jotakin tukea, on hän sen eteen ahkerasti hikoillut ja vaivaa nähnyt. Muilla aloilla esimerkiksi liikenteessä linja-autojen kuljettajat ovat merkittävissä määrin ulkomaista työvoimaa hekin. On myös muitakin aloja, joilla siirtotyövoima pyörittää suomea eteenpäin.

Jos nämä ihmiset ulkomailta lopettaisivat työnsä julkisissa palveluissa, suomi pysähtyisi. Suomalaisia on vuosikymmeniä koulutettu korkeasti, ja yleinen oppitaso on noussut: Seuraamuksena tietysti ammatillisen perustyön kiinnostuksen väheneminen, eli nuoria suomalaisia ei kiinnosta ne likaiset ja raskaat perustyöt kunnissa ja valtiolla eikä juuri yksityiselläkään sektorilla. On turhaa syyttää sosiaaliturvaa kaikesta, sillä suomi on ollut omalla tavallaan ”ylikoulutettu” vuosikymmeniä perusammattien kustannuksella. Meillä ei siis ole yksinkertaisesti varaa kieltää perustyöhän haluavia toisten maiden kansalaisia tulemasta tänne työtä tekemään ja elättämään itsensä. Julkisella sektorilla ja kunta-alalla on huutava pula hoitohenkilökunnan lisäksi myös tukipalveluitten osaajista, niistä pienipalkkaisista ihmisistä. Yksityiset yhtiöt taas kitsastelevat palkan kanssa, mutta silti työvoimaa saapuu tekemään sitä mitä tarjolla on.

MISSÄ siis mennään nykytilanteessa, kun uutta hallitusta aletaan muodostella? Onko työperäisen maahanmuuton vastustajilla ollut varmasti oikeaa tietoa kansakunnan työmarkkinoitten asioista, tilanteista työmailla ja työvoimapulan ankarasta tilanteesta? Onko tilastoja tulkittu oikein, eli onko ylipäätänsä esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton kustannukset sekoitettu työtä tekevien tilastolukujen kanssa samaan pakkaan,kun esitetyissä väitteissä ei tunnu kentällä työvoimapulan keskellä joka ikinen päivä painivan työkansan ihmisten järjen ja tiedon mukaan olevan mitään tolkkua?

MIKÄ on asian poliittinen ja varsinkin sen moraalinen puoli? Minkä viestin uusi mahdollinen hallitus tahtoo antaa koko kansakunnalle, eli ovatko kaikki tasavallassa ahkerasti työtä tekevät keskenään jatkossakin tasa-arvoisia,tervetulleita auttamaan kantasuomen työvoimaa reilulla pelillä, ja nauttivat hallituksen luottamusta maata rakennettaessa? Jos hallitusohjelma sisältäisi jyrkkiä linjauksia työperäiseen maahanmuuttoon, varsinkin kun yhtäkään tehokasta korvaavaa toimenpidettä kantasuomalasisten aktivoimiseksi likaisiin ja raskaisiin perustöihin ei ole kukaan esittänyt näiden viimeisen 40 vuoden aikana, seuraamuksena olisi suomessa työtätekevien poistuminen pitkällä aikavälillä, sillä nyt työtätekevät eivät enää toisi sukuaan ja perhettään eikä tuttaviaan enää jatkamaan työperinnettä suomessa kuten tähän mennessä onnistuneesti on tapahtunut palveluitten onneksi.

MIKÄ on Tasavallan arvomaailma tässä asiassa laajemminkin? Voisiko maan virallinen hallitus perustuslaillisessa hengessä ryhtyä jakamaan työtätekevää väestöä ns. A- ja B- luokan kansalaisiin, ihmisiä jotka tekevät samaa työtä rinta rinnan maan pyörittämiseksi ja ihmisten palvelemiseksi? Mikä puolue ottaa vastuun sekä työpaikkojen yhteishengen mahdollisesta romahtamisesta että ulkomaalaistemme muutenkin työtä vaativan sopeutumisen lisää vaikeutumisesta, koska koko suomeen ei saisi edes tulla?

JA TÄRKEIN kysymys, voiko hallitusohjelmaa rakentaa minkäänlaisen eriarvoistumisen perustan ympärille tai minkään ideologisen yhden päähänpiston ympärille jos tässä asiassa sellainen yhteisesti havaitaan? Olisi hyvä, jos päättäjiksi aikovat tekisivät itse ensin sitä työtä ja tehtävää, josta ovat menossa päättämään, jotta todellinen kokonaiskuva olisi mahdollisimman selkeä ja totuudenmukainen.

Eijei. Tämä ei ole edes johtavan sosiaalidemokraatin päiväjorinaa, ainoastaan suomen perääpitävän SosiaaliLiberaalin ajatuksia. Mutta näillä mietteillä on kuitenkin 40 vuoden työuran kokemus ruohonjuuritasolta, missä se ruoho tuppaa ajottain kasvamaan nenän hengitysreikien ylitsekin.

Uskon ja toivon uuden hallituksen paneutuvan tiukasti työmarkkinoitten faktoihin jatkossa ja katsovan sitä suurta kokonaiskuvaa, jonka kanssa joudumme elämään säästimmepä 6 miljardia tai ei. Tasavalta on jotakin meitä suurempaa, ja sen viestiä kotimaan väelle ja ulkomaille ei koskaan pitäisi joutua häpeämään. Suomi 100 vuotta oli ilon ja ylpeyden päivä, soisin tunnelmien olevan samat 200-vuotisjuhlissa.