Naton sääntöjä joudutaan muuttamaan?

TURKIN jatkuva omien intressiensä iltalypsy milloin milläkin terroristinimikkeellä Suomen ja Ruotsin Natojäsenyyden viivykkeeksi–viimeisenä näytöksenä taas muutaman Turkin käsittämän ”terroristin” listan uudelleenpuljaaminen– johtaa lopulta siihen, että Naton on laajenemisasian viivästyessä loputtomiin pakko ottaa vakavaan harkintaa liittokunnan sääntöjen muuttaminen siten, ettei yksi ainoa jäsenmaa voi vesittää kokonaisen maanosan alueen turvallisuusintressien toteuttamista.Turkin kohdalla tämä tulee vääjäämättä keskustelun alle, sillä Turkin valtiojohdon näytöt ovat laajenemisprosessin tähän mennessä tapahtuneessa ketjussa olleet havaittavasti ja valitettavasti lähinnä kosmeettisia. Viimeisen huippukokouksen anti uusine sopimuskirjoineen näytti kerrassaan loistavalta kuitenkin vesittyen vain muutaman päivän sisällä välittömästi senjälkeen käytännössä palautuen lähtökuoppiin, sovittu asiakirja kaikkine epämääräisyyksineen ja pyöristyksineen vaikuttaa jälkikäteen tarkasteltuna puhtaasti Turkin johdon ajanpeluulta joka Suomen ja Ruotsin oli otettava väliaikavoittona ja omana ajanpeluuna vastaan. Mille Turkki pelaa aikaa? Erdoganin vaalivoiton yli, uusien Venäjä-kauppojen yli, USA:n hävittäjäostosten ylitse? Vai kurottaako Erdoganin hallinto sittenkin jonnekin kauas eteenpäin, uuteen maailmanjärjestykseen ja taputtaa salaa Putinin ja Kiinan rinnan röyhistelyille ollen osana sitä, nyt vielä näkymättömänä tulevana voimana omassa mielessään? Mikä muu selittää Turkin lyhytnäköiseltä vaikuttavan poukkoilun, pelin jossa näyttäisi olevan lopputuloksena vain Turkin nolo myöntyminen?

Loputon neuvonpito kaikilla tasoilla toki rauhoittaa ilmapiiriä, semmiten kun USA ja Britannia ovat jo levittäneet suojakilpeään pohjolan kahden uuden liittokunnan kandin ylle, ja hämeen kulmat vilisevät tämän tästä brittien panssareita ja jenkkien lentotukialuksia, ja B-52 koneet jyrisevät Ruotsin iltataivaalla, mutta tätä asetelmaa voidaan pitkittää vain niin kauan kuin Venäjän pääresurssit ovat sidotut sitkeän Ukrainan armeijaa vastaan.Turkin pitäisi pystyä antamaan konkreettinen ilmoitus siitä, mihin mennessä he ovat asiat käsitelleet ja koska Suomi ja Ruotsi saavat heidän parlamenttinsa kuittauksen asiassa. Asian varjoissa lymyää myös veljeskansamme Unkari, joka ei ole sekään ratifiointia esittänyt, sen ei myöskään ole tarvinnut mitään vastapainoja esittää edes Venäjän mieliksi sen hyvänä kauppakumppanina, koska Turkki on likaisen työn tehnyt julkisuudessa.Niin kauan kuin Turkki jarruttaa päähänpistoineen, saa myös Unkari hieroa taustalla kauppojaan ja suhdanteitaan Venäjän suuntaan kenenkään kiinnittämättä asiaan senkummempaa huomiota.

Mitä iloa Turkista on Natolle? Pelkkä maantieteellinen asema on toki itsessään bosporilla elintärkeä, mutta sotilasliitolle arvaamaton kumppani joka saattaa ostaa mitä tahansa mistä tahansa kuten asejärjestelmiä taannoin Venäjältä, sekä nykyinen esiintyminen ”rauhanrakentajana ja välittäjänä kriiseissä”– siis kaikki Putinin kulissi-siunauksella–, inflatisoi Naton iskukykyä mikäli mustanmeren suunnalla todellakin tapahtuisi jotakin mikä vaatisi Naton toimia Turkin alueella. Kun asetetaan vastakkain oikeasti Natoon panostavat Suomi ja Ruotsi versus nyky-Turkki kaikkine keksintöineen, kumpaako maanosaa on lupa odottaa sotilasliiton kannalta reaalisesti ja Naton peruskirjan mukaan puolustettavaksi?

Tässä irvokkaassa näytelmässä jossa Erdogan hakee itselleen ja Turkille diplomattisen suurvallan ja suuren rauhantekijän ja välittäjän roolissa yhä suurempaa merkitystä ollen kuitenkin pelkkä kupla, Natolle helpoin tapa ratkaista sekä Suomen että Ruotsin jäsenyysasia nopeasti että palauttaa Turkin rooli sille kuuluvalle reaaliselle tasolle-myös jopa useissa muissakin kysymyksissä– olisi muuttaa seuraavaksi Naton jäsenyysprosessisääntöjä siten, että uusien jäsenten hyväksymiseen riittäisi määräenemmistö jäsenistä, esimerkiksi 4/5 enemmistöllä.Euroopan yhtenäisyys uhkaa tämänhetken energiakriisin ja poliittisenkin kehityksen takia rapautua niin paljon, että Natokin joutuu lopulta tilanteeseen jossa se ei voi enää painostaa Turkkia nykyisten sääntöjensä puitteissa: On myös vältettävä tilanne, jossa ”suurenmoinen välittäjä ja rauhanrakentaja” Turkki lopulta uhriutuu ilkeän lännen painostuksen alla ja kääntyy yhä enemmän Venäjä-Kiina akselille saadakseen ymmärrystä ja tukea itsenäiselle linjalleen. Aika ei ole vain Euroopan unionia vastaan, se on pitkässä juoksussa myös Natoa vastaan, ellei näitä tiettyjä asioita muuteta kun niiden muuttamiseen on vielä mahdollisuus pelaamatta diktatuurien ehdoilla.Tämä on toki vain yksien lasien läpi tätä asiaan tähystettynä, mutta onhan tämä Nato- näytös sangen kuluttavaa kaikkien asiaan liittyvien seikkojen valossa, vähäisin niistä ei ole oikeasti tulevaisuudessa yhtenäinen sotilasliitto johon haluamme liittyä.

+4
Martti Nykänen
Muut Kotka

Sosiaalinen Edistyspuolue r.y. sihteeri, kansalaisaktivisti

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu