Irti ummehtuneista AY-jäänteistä — Sunnuntailisästä on luovuttava

Lakisääteisen sunnuntailisän poisto on puhuttanut paljon julkisuudessa, kun asiaa ehdotettiin vihreiden puoluekokouksessa Joensuussa. Valitettavasti vihreillä ei ollut rohkeutta säilyttää kyseistä linjausta tavoiteohjelmassaan, mutta edes asian esittäminen on tervetullut tuulahdus järkevää ja vastuullista politiikkaa.

Kysynkin nyt teiltä: kun arvotetaan työn tuottavuutta ja sen merkitystä, miksi sunnuntai on niin erityinen, että kyseisenä päivänä tehdystä työstä pitää antaa lisäpalkkaa? Tehty työ on ihan yhtä arvokasta riippumatta viikonpäivästä. Sunnuntailisä luo negatiivisia taloudellisia kannustimia, joiden takia monet liikkeet ovat kiinni tai lyhyemmän aikaa auki ylimääräisten henkilöstökulujen vuoksi. Sunnuntailisä aiheuttaa selvän vääristymän markkinoilla ja johtaa kokonaisuutena vähentyneeseen työn määrään.

Sunnuntailisä on jäänne vanhemmalta ajalta eikä sen poistaminen ole loukkaus työntekijöitä kohtaan, kuten ummehtunut AY-jaosto antaa ymmärtää. On reilumpaa myös työntekijöitä kohtaan, että palkkaa maksetaan tasa-arvoisesti viikonpäivästä riippumatta. Sikäli kun työntekijöille on suurempi tarve viikonloppuisin, tulisi ongelma korjata paikallisen sopimisen eikä kankean lainsäädännön turvin.

On myös huomioitava, että juridisesti asiaa punnittaessa kyse ei ole kenenkään palkkojen viemisestä, vaan työaikalain (872/2019) 20 § 5 kohdan poistamisesta, jolloin asia siirtyisi velvoittavasta lainsäädännöstä työehtosopimusten sekä työsopimusten piiriin. Tämä muutos toisi joustavuutta työmarkkinoille, virkistäen erityisesti matkailu- ja ravintola-alaa.

Vastapainoksi esittäisin ansiotuloveron laskemista kaikilla tulotasoilla, jotta sunnuntailisän poistamisesta menetetyt tulot korvattaisiin kevennetyn verotuksen kautta. Sunnuntailisän poistamisessa on kyse ummehtuneiden ja jäykkien AY-rakenteiden kitkemisestä eikä työssäkäyvien ihmisten varallisuuden kuihduttamisesta.

Sunnuntailisien poistamisesta hyötyisi moni suomalainen. Joustavampiin työmarkkinoihin siirtyminen on loppukädessä etu palkansaajille. Jos AY-järjestöt ovat päättääkseen asiasta, uudistus ei tule etenemään riippumatta sen eduista kansantaloudelle ja hyvinvoinnille. Kaikki työmarkkinauudistukset kyseenalaistavat vanhan järjestelmän ja täten myös AY-järjestöjen vallan. AY-järjestöillä, kuten muillakin organisaatioilla, on kannustimet asettaa oma etunsa yhteisen hyvän edelle. On tärkeää erottaa AY-järjestöjen julkikuva todellisuudesta tarkastelemalla työmarkkinauudistuksia niiden todellisen hyödyn valossa.